Isälleni, lasteni isälle ja apelle, jota en koskaan tavannut.

8.11.2020
Tiedättekö. Olen tuijottanut lähes kolme tuntia tyhjää ruutua. Miettien, että pitää keksiä joku vuosisadan isänpäiväteksti, mutta ei synny. On niin vaikeaa sanoa mitään julkisesti läheisistä ja samalla haluaa sanoa, kuinka hirveästi heitä arvostaa ja rakastaa. Muistatteko alkukesällä kirjoittamani tekstin? No, siinä sanoin aika paljon asioita, joita ajattelen tänäänkin. Toisaalta on hirveän vaikeaa kirjoittaa isänpäivätekstejä, sillä tiedostan, että nämä juhlapäivät eivät syystä tai toisesta ole monelle helppoja. Itseäni harmittaa, ettei päästy näkemään isäni kanssa tänään eikä postikaan vienyt korttia kolmessa päivässä perille, mutta ensi viikolla nähdään ja halataan.

Isän tyttö – nyt ja aina

Facebookiin kirjoitin näin:

Olen aina ollut iskän tyttö. Häämatkalla Etelä-Afrikassakin kuljin päälläni t-paita, jossa luki isin tyttö. Oma isäni on lapsenmielinen, puhelias, hauska, höperö, turvallinen, ärsyttävän jääräpäinen ja jyrkkä mielipiteissään (kuvailinko itseni muuten?). 38-vuotiaana hän pörröttää tukkaani ja kutsuu minua Mökyksi (rakkaalla lapsella on monta nimeä). Olen edelleen isin lellikki ja ei epäilystäkään, etteivät lapseni olisi ukille äärettömän rakkaita.

Se on totta. Kaiken sen höntsäilypuoleni (vähintään Instastooreja seuraavat tietävät mitä tarkoitan) olen perinyt isältäni. Isäni on pikkupoika 65-vuotiaana. Se on piirre, joka äitiäni ehkä ärsyttää eniten, mutta väitän, että tuo piirre on se, minkä takia hän rakastaa isääni. Samat sanat voisin sanoa pikkuveljestäni ja kälystäni. Ikuisia pikkupoikia. Isäni on hyvin perhekeskeinen ja lapsirakas ja rakastaa omia tyttöjäni niin aidosti ja pyyteettä, etten voisi enempää arvostaa sitä, millainen isoisä lapsillani on. Vain yksi isoisä fyysisesti, mutta toinenkin on läsnä.

Appiukkoni, jota en koskaan tavannut

Mieheni isä on kuollut, kun mies oli juuri täyttänyt 14 vuotta. Se oli kuitenkin tarpeeksi pitkä aika siihen, että isä ehti vaikuttaa miehen loppuelämään. Appiukkoni on opettanut pojalleen aivan valtavasti elämästä. Vanhan kansan sananlaskuja ja sääntöjä, kädentaitoja, elämää ylipäätään. Appiukkoni, jota en valitettavasti ikinä tavannut, elää puheissa lähes päivittäin. Mies heittää erilaisia sanontoja ja kertoo lapsilleensa perään, että ”Veikko-pappa olisi sanonut näin”. Minusta on valtavan ihanaa nähdä, että yli 24 vuotta kuolemansa jälkeen hän elää poikansa puheissa koko ajan. Toivottavasti kuulee sinne pilven päälle.

Olen usein ihmetellyt, miten miehestä on tullut niin tasapainoinen ja suoraselkäinen huolimatta suuresta menetyksestään. Hän totesi tänäänkin, että ”mähän olin melkein aikuinen silloin”. Aikuinen! Olin itse pahimmassa etsikkoiässä ja sekoilin menemään teininä. Ehkä miehen oli pakko kasvaa aikuiseksi, siinä missä itse pystyin turvaamaan vanhempiini etsikkoaikana.

Isä ja tyttäret

Appiukkoni, jota en koskaan ole tavannut vaikuttaa hirveän vahvasti siihen, millainen isä omilla lapsillani on. Lasteni isästä sanoin FBssa näin:

Lapsilleni olen saanut parhaimman mahdollisen isän. Häneen voi aina luottaa, hän opettaa tytöille mitä ikinä keksivät pyytää tai kysyä. Hän on tiukka ja myös jyrkkä mielipiteissään, mistä otamme ehkä eniten kasvatuksessa yhteen, mutta joka toisaalta tekee tytöistä suoraselkäisiä ja luo turvaa. Rajat ovat, mutta rakkauttakin on loputtomiin. Hän on upea tyyppi ja tytöt palvovat isäänsä. Kuinka monta kertaa olen kuullut ”isi kyllä osaisi tämän tai isi kyllä tietää tämän”.

Hän on upean luotettava ja suoraselkäinen tyyppi ja hahmo, johon me kaikki kolme uskallamme nojata ja luottaa. Hän ei heilu. Hän kantaa useasti meidän perhettämme, on rohkea ja pistää meidät luottamaan itseemme. Hän on ihminen, joka sai minut muuttaman ulkomaille, sukeltamaan ja ajamaan moottoripyöräkortin. ”Luota, kyllä sä pystyt!”. Hän on isä, joka opettaa lapsensa uimaan, pyöräilemään ja laskettelemaan siloin, kun minun tekee mieli panna silmät kiinni. Hän pistää lapset luottamaan itseensä ja siihen, että kyllä ne siivet kantaa. Sellaisen isän turvin on hyvä kasvaa.

Isänpäivälahja sekä -herkut paikallisilta yrittäjiltä

Isänpäivänä halusin tukea paikallisia, joten lahjaksi mies sai vihreän Gugguun collegen sekä tietenkin rakkaudella väännettyjä kortteja. Aamupalan kanssa oikaisin rankan viikon jälkeen – Vanhakylä Gård toimitti ovelle Sastamalasta asti tuoreita sämpylöitä, itse tehtyä mehua ja muuta herkkua. Kannatti todellakin tilata! Lämmin suositus jos näitä tulee lisää!

 

Hyvää isänpäivää kaikille ja lämmin ajatus teille, kenelle tämä päivä tuo surua. ❤ Me suuntaamme saunaan ja järveen uimaan, parasta tekemistä perheenä! Miten teillä on vietetty päivää?