Erikoiselta. Todella oudolta. Loputtoman väsyneeltä.
Tällä viikolla yritin kerätä voimia huomista puolimaratonia varten. Voimia pisintä lenkkiä varten sitten viime vuoden. Keskityin töihin, luin yhden kirjan. Juoksin maanantaina ja tiistaina ja sitten pidin kolme lepopäivää. En käynyt mitään herättelevää lenkkiä eilisiltana, sillä tuntui ihan ihmeen väsyneeltä.
On erikoista, miten sitä voi painaa sataa asiaa menemään lyhyillä yöunilla ja kun antaa itsensä levätä, nukkuu 9 tuntia yössä mutta se ei riitä. Yläkertaan nouseminen tuntuu työltä. Olen ollut jo huolissani itsestäni, miten voi väsyttää kun lepää eikä tee mitään? Meneekö sitä aina niin kierroksilla, ettei tajua olevansa väsynyt?
Silmiä on painanut iltaisin enemmän kuin koskaan aiemmin. Ovatko ne juoksun endofiineja, jotka estävät tuntemasta väsymystä? Viikko on ollut hämmentävä matka oman kropan tuntemuksiin ja ajatuksiin siitä, että pitäisi kyllä jatkossakin levätä enemmän, ei tässä olla ihan nuoria tyttöjä enää.
Mutta nyt lyhyestä virsi kaunis, uni korjaa taas. En yhtään tiedä mitä odottaa tältä päivältä ja mitä puolimaratonistani tulee, mutta kohta se nähdään. Rentouttavaa viikonloppua, muistakaa pysähtyä välillä!