Olen teille sata kertaa kertonut, kuinka olin lapsena jo kirjastojen puhkikuluttuja. Istua kökötin siellä pitkiä aikoja, luin läpi uusimmat Hevoshullut ja Villivarsat. Potkin potkukelkalla kotiin kyydissäni taas kymmeniä kirjoja. Luin Neiti Etsivät, Mervi Jalon heppasarjat, Viisikot, Agatha Christiet, ties mitkä sarjat läpi. Ahmin Uhrilampaat kirjana vauhdilla läpi ja petyin leffaversioon. Jo hyvin nuorena vakuutuin siitä, että kirja on parempi kuin elokuva ja rakastin kaikkea kirjastossa. Sitä vanhaa kirjastonhoitajaa, joka jaksoi aina jutella ja kenestä tein haastattelun koulun tehtävään. Sitä kirjojen tuoksua. Sitä, kun kaatosateessa lompsin kirjastoon ja panin keltaisen sadetakin kuivamaan ja olin vain siellä. Kesäpäivät, kun istuin takapihalla ja ahmin Ronja Ryövärintyttären ja Veljeni Leijonamielen – lukeminen on ollut aina ihan ykkösjuttu elämässäni. Aloitin tämän vuoden lukemalla 1.1.20 kirjan kannesta kanteen, mutta jostain syystä korona-aikana en lukenut mitään. En siis kuukausiin mitään.
Kuiva kausi – Aaron Falk sarjan aloitus
Yritän aina heti laittaa kirjastoon varaukseen kirjan, jos bongaan kiinnostavan kirjasuosituksen. Jostain lehdestä muistaakseni bongasin Jane Harperin uutuuskirjat toukokuussa ja naputtelin varaukseen. Heinäkuussa sain tuon ensimmäisen osan nimeltään Kuiva kausi ja luin kahdessa päivässä. Joskus nolottaa jättää kaikki hommat seisomaan ja lukea tuntikausia putkeen, mutta kun kirja vie mennessään on sitä mahdotonta laskea käsistään. Tiedättekö tunteen? Se on niin parasta!
Kuiva kausi aloittaa Aaron Falk-sarjan ja itse asiassa tähänkin kirjaan on jo ostettu leffaoikeudet. Saas nähdä millainen se on aikanaan. Falk on poliisi, joka asuu Australiassa. Hän palaa vanhaan kotikaupunkiinsa kolmoissurman myötä, johon liittyy hänen vanha ystävänsä. Kerronta pomppii edes takaisin nykypäivässä sekä Falkin nuoruudessa, josta alkaakin paljastua yhtä sun toista. On pakko ahmia kirjaa tietääkseen, mitä silloin nuoruudessa oikein kävi ja kuka nyt onkaan syyllinen vai onko, olivatko surmat itsemurhia?
Sen lisäksi, että tarina on mukaansa tempaava, on kirjassa kuvattu Australian kuivuus myös todella elävää ja aitoa. Kyllähän sitä on lukenut maastopaloista ja kuivuudesta, mutta kun kirjassa kuvataan sitä, miten se vaikuttaa ihmisten mielenterveyteen, ansiotuloihin, koko kaupunkiin ja miten kaikki kärsivät, se tulee todella lähelle. Aivan eri tavalla kuin uutisista. Totesin miehellekin tätä lukiessani, että arvostankin yks kaks sadepäivää kotimaassa. Kuivan kauden kuvailukin oli yhtä aikaa kiehtovaa sekä kammottavaa, sillä se oli varmasti aika totuudenmukaista.
Tavallinen kirja vs. äänikirja
On hauska, että aina kun kerron varanneeni kirjan kirjastosta minulle suositellaan äänikirjoja Instagrammin viesteissä. Joka ikinen kerta vastaan, että tarvitsen sen ns. tavallisen kirjan käteeni. Miksi? No se on se prosessi, jo se lapsuudesta tuttu. Nykyään varaaminen on superhelppoa eikä varauksen saapumisesta ilmoiteta kirjeellä (silloin se jopa muistaakseni maksoi). Mikäs siinä on odotellessa, joku päivä se saapuu. Se tunne, kun saa lenkkeillä kirjastoon hakemaan sen odottamansa kirjan. Ja lastenkin kanssa luetaan sylikkäin niitä perinteisiä kirjoja, joten samalla piipahdetaan monesti lastenosastolla.
Lisäksi keskittyminen! Moni kuulemma kuuntelee siivotessaan tai lenkillä äänikirjoja. Kerran kipeänä ollessani yritin, siivoilin kuunnellessani lasten vaatekaappeja. Yhtäkkiä tajusin, että olen miettinyt vain millä hinnalla myyn minkäkin vaatteen kirpparilla sen sijaan, että olisin keskittynyt pätkääkään kuuntelemaani. Kirja kädessä vie minut ihan eri tavalla irti arjesta, se ei salli haahuilua ja muiden asioiden ajattelemista, se pakottaa pysähtymään ja rauhoittumaan esimerkiksi illalla sänkyyn. Siksi valitsen edelleen sen nidotun version.
Ja kuulkaa – isäni suositteli erästä kotimaista kirjaa, jonka sain eilen varauksesta ja luin pimeässä muun perheen nukkuessa ekat 100 sivua putkeen. Luulen, että tulen suosittelemaan sitäkin. Mikä fiilis oli pimeässä pienen lampun valossa lukea muiden nukkuessa ja kaatosateen hakatessa ikkunaan. Parasta. <3
Oletko itse tutustunut tähän teokseen? Mikä löytyy tällä hetkellä yöpöydältäsi?