No kyllä voi. Tai en tiedä onko ehdot oikea sana, mutta liikunnanopettaja kieltäytyi antamasta numeroa minulle ja parille muulle ikätoverille, jos emme suorita ekstratehtäviä. Ja mistä ihmeestä tämä nousi mieleen? No siitä, kun poljin Jyväskylässä ensi kertaa sitten kevään 1998 tuota reittiä, jossa pyöräilimme silloin kymmeniä kilometrejä saadaksemme liikunnasta numeron todistukseen. Se oli meidän ehdot, pyöräillä pitkä reitti. Mutta miten ihmeessä näin kävi? Vihasinko liikuntaa? Tästä postauksesta tuli lopulta aika sekalainen yhdistelmä Jyväskylän vinkkejä ja muisteloita!
Koululiikunta ei motivoinut – tyttöjen ja poikien liikuntaa
Minä rakastin nuorenakin liikuntaa. Juoksin illalla ysiltä hiihtoladulle ja melkein itkin, kun valot sammuivat ysiltä ja jouduin kääntymään ympäri. Pelasin koripalloa, minulla oli hevonen, tallimatkat meni pyörällä ja niin edespäin. En vihannut liikuntaa, vaan vihasin koululiikuntaa.
Vitos- ja kutosluokalla meillä oli miespuolinen liikunnanopettaja, enkä keksi muuta syytä sille, ettei meillä ollut ollenkaan ykkösinhokkiani telinevoimistelua. Oli juoksua, pesäpalloa, sählyä, tosi usein juuri sitä sählyä mitä rakastin ja jalkapalloa. Ei telinevoimistelua. Rakastin liikuntatunteja. Kun siirryin yläasteelle, opettajana oli nainen ja oli testiä testin perään ja telinevoimistelua. No, ei ihan näin, toki sieltä piirtyy mieleen ne ikävimmät, mutten tiennyt mitään kauheampaa kuin telinevoimistelu. Tai se venyvyystesti! Yritin aina kaikkeni, mutta jos ei veny, ei veny. Ja on kai se mittasuhteistakin kiinni? Aloin inhota ilmapiiriä (ei ollut kovin kannustava) liikuntatunneilla ja monia lajeja, mitä teimme.
Lisäksi liikuntaa oli (jos oikein muistan) vikoilla tunneilla maanantaisin kello 14-16, toki muinakin päivinä, mutta se oli pahin. Kun koulumatkani kesti bussilla 30 minuuttia, arvaatte, miten myöhään koulusta on kotona. Sitten odotti joka päivä hevonen hoitajaansa, pyöräily tallille, karsinan siivoaminen ja ratsastaminen. Läksyjäkin olisi. Joten päätimme usein kaverin kanssa häipyä tallihommiin sen sijaan, että olisimme menneet tunneille. Sitten tulikin aika, kun opettaja sanoi, ettei tipu numeroa, meillä on liikaa poissaoloja ja ”ehtoina” jouduimme pyöräilemään aamulla kouluun, koulun jälkeen Muurameen ja sieltä taas takaisin kotiin Keljonkankaalle. Opettaja mateli autolla vieressä ja kaasutteli välillä bussipysäkille odottamaan. Kyllä on jäänyt mieleen!
Jyväskylä on huikea pyöräilykaupunki
Kävin yläasteen Lehtisaaressa, jonne vannoin olla palaamatta, kun joskus pääsen pois. En ole kuulkaa palannut, mutta nyt täytyy vähän pyörtää sanoja, kun Jyväskylän reissun aikana pyöräilimme aika lähelle, eli vieressä olevaan Säynätsaloon ja Juurikkasaareen, josta sai maukkaan lounaan kauniissa maisemissa. Kilometrejä kertyi kolmisenkymmentä ja kun painaa läpi Keljonkankaan kohti Säynätsaloa, huomasin miten rauhassa sai mennä ilman ruuhkia, ilman liikennevaloja ja autotkin antoivat tietä! Ihan mahtavaa! Edellisen kerran poljin tuon reitin teininä opettajan pakottamana, mutta nyt näin sen aivan uusin silmin. Säynätsaloon kannattaa todellakin pyöräillä ja perillä odottaa kauniita järvimaisemia! Selitin miehelle tuota muistoani yli 20 vuoden takaa ja naureskelin, että silloin viimeksi olen täällä polkenut. Suosittelen lämpimästi pyöräilemään Säykkiin, jos olet pyörällä Jyväskylässä!
Koska meillä oli Kuusamon reissun takia pyörät katolla mukana, ne olivat myös ensi kertaa Jyväskylässä matkassa. Ihan mahtava idea, pääsi liikkumaan ja testaamaan pitkästä aikaa Jyväskylän baanoja. Kun poljin yksikseni Jyväsjärveä ympäri kiittelin kaupunkia taas – ainakaan arkena ei ollut ruuhkaa, baana on leveä, ei liikennevaloja ja kohtuu tasaistakin menoa. Järven ympäri pääsee noin 14 kilometrin lenkin, jota olen juossut useasti, mutta nyt ensi kerran tajusin pyöräilyn hienouden. Toki siellä teininäkin poljin, mutta Tampereen keskustassa ja ratikkatyömaiden seassa polkeneneena näin sen hienouden vuosien jälkeen ihan eri tavalla. Jyväskylä on timanttinen pyöräilykaupunki, oletteko samaa mieltä?
Ravintolavinkkejä Jyväskylään
Ihmeellisellä aasinsillalla liikunnan ehdoista pääsinkin siihen, että ehdimme olla vähän turistejakin kotikaupungissa. Juurikkasaaren lisäksi söimme Mortonissa, joka ei petä, kävimme Teeleidin afternoon tealla (ihania herkkuja!), sekä testasimme ensi kertaa Naissaaren lounaan, josta nämä kuvatkin ovat. Ihan mieletön lounas sielläkin sekä herkullista artesanijäätelöä, joka sekin tehdään Jyväskylässä! Kannattaa testata!
Jos kaiken tämän hehkutukseni jälkeen innostuit Jyväskylästä, juttuja siitä löytyy useita blogistani. Lue esimerkiksi seuraavat postaukset ja nappaa lisävinkit Jyväskylään! Ai että voi innostua uudestaan kaupungista, oli ihanaa rullailla menemään muistojen tulviessa päähän.
- Keski-Suomen museo ja pari ihanaa ravintolaa Jyväskylässä
- Yksi parhaita aamiaisia Jyväskylässä
- Melontaa ja Päijänne-risteilyä
- Loistava kahvila Jyväskylän ydinkeskustassa
- Upeita hotelleja Jyväskylässä
- Peurungan tunnelmia sekä loistava pakohuone Jyväskylässä
- No se ihanista ihanin Teeleidi
mekko ja hattu LINDEX/ korvikset MAMAKORU/ tennarit CONVERSE
Ja vielä kesäkuun asuäänestykseen! Lakut sekä lakukorvikset voitti nimimerkki Emmmi, olen laittanut voittajalle sähköpostia! Kesäkuun suosikkiasunne oli numero 3 ylivoimaisesti ja juttukin yksi kesäkuun luetuimpia. Kiitos kaunis kaikille osallistumisesta ja postausehdotuksista, on laitettu korvan taakse!
Oikein leppoisaa sunnuntaita kaikille! Me palasimme eilen kotiin ja nyt täytyy pestä loput pyykit, sillä illalla pakataan taas, huomenna odottaa seuraava kotimaan reissu. Kyllä meillä on Suomi täynnä upeita kohteita! Onko siellä muuten koululiikunnan rakastajia vai vihaajia?