Postikortteja Kuusamon kesästä

Muistatteko postaukseni 1,5 vuotta sitten, jossa olimme ihan sekaisin Kuusamon talvesta? Pakkasta oli parhaimmillaan -30 astetta, mikä teki luonnosta ihan huikean kauniin. Olin ollut Kuusamossa lapsena, itse asiassa Ruka on ensimmäinen paikka, missä olen noussut suksille ysärin alussa. Menimme kaikki hiihtokouluun, äiti, isä, minä ja veljeni, emme olleet koskaan kukaan lasketelleet. Mutta se jäi ainoaksi kerraksi, keväisin suuntasimme vuosikaudet Iso-Syötteelle, Rukalle ei palattu.

Mies on ollut Rukalla myös ysärillä useita kertoja. Ikimuistoisin taitaa olla syysloma vuonna 1997, kun hän oli saanut viikon hissilipun ja paineli lauta kainalossa intoa täynnä rinteeseen. Toisena laskupäivänä hyppy tuli huonosti alas ja käsi murtui – hän kuulemma lenkitti loppuloman perheen koiraa mäen alla. Yhtään ei harmittanut.

Perheemme happy place

Kuvitelkaa, että olimme täällä viime vuonna ensi kertaa. Siinä lauteilla istuessamme puhuimme, että palataan keväthangille, pakko. Vanhemmillani on lomaosake 20 kilometriä Rukalta, joten aikamoista ajelua vaatii, kun hinkkaa sitä väliä laskemaan joka päivä. Mutta niin me tulimme takaisin pääsiäisenä ja viikko oli yksi upeimpia! Oli selvää, että palaamme Kuusamoon seuraavana talvena. Varasimme maaliskuun viikon (lomaosake on perheellä joka kuudes viikko) jo syksyllä ja aloimme odottamaan keväthankia ja aurinkoisia laskupäiviä.

Korona iski lomalla

Muistatte, että lähdimme matkaan samaan aikaan, kun poikkeusoloista puhuttiin. Kevään loma oli upea, mutta samalla uskomattoman ahdistava. Katselimme tuplauutiset joka ilta, mietimme mitä täällä kuuluu tehdä ja samalla tunsimme, että olemme paljon paremmin turvassa kuin kotona, jossa lapsi olisi ollut esimerkiksi vielä tuolla viikolla eskarissa. Minusta laitettiin jopa viestiä yhteistyökumppanille, että olen vastuuton somevaikuttaja, kun postaan juttuja keväthangilta. Kaikesta huolimatta olimme lomalla 10 päivää ja pala sydäntä jäi jälleen tänne.

Kuusamon kesä

Kun Kyproksen reissu peruuntui, miehen loma siirtyi ja kesä näytti ns. ihan tyhjältä, istuimme arpomassa juhannuksena mitä teemme tänä kesänä. Ehdotin Kuusamoa. Rukalle on aika hyviä tarjouksia näin kesällä ja mietimme, jaksammeko ajaa pitkän matkan, kun vastassa ei ole odottamassa upeita maisemia ja lautailua. Otimme majoituksen vasta reilu viikko sitten ja päätimme tulla. Kyllä kannatti. Miten eksoottista etelän ihmiselle on joka puolella kävelevät porot? Miten ihanaa rinteessä on kävellä lenkkiä, pyöräillä ja juosta? Miten upea on Karhunkierroksen kosket ja riippusillat? Miten sydän ja mieli lepää, vaikka itse teen joka päivä töitä. Olemme ehkä maailman onnelisimpia, huolimatta siitä, että asteita on ollut 10 ja koko ajan sataa. Sanoin aamulla lapsille, etten tiennyt olevani näin onnellinen lomalla, jossa sataa koko ajan. Kaikki on ollut… Ihanaa. Tästä on tullut perheemme happy place, neljäs kerta täällä ja viime vuonna oli eka!

Saatte siis muutaman Kuusamon kesän postikortin tähän väliin, kun palaamme, on paaaaaaljon asiaa lasten kanssa Kuusamon kesässä lomailusta. Mutta nyt on kiire pyöräilemään, iloista tiistaita kaikille!