Perjantaita ystävät! Sieltä se viikonloppu taas tulla humpsahti eteemme ja se onkin sitten viimeinen pätkä, joka saadaan viettää helteessä hetkeen. Onneksi näin, sillä mieheni on huhkinut sisällä odottaen lomaa ja lämpöä, niin saapahan nyt ne pari päivää edes. Sama itselläni, veri on vetänyt rannalle ja ulos ja olen välillä kärvistellyt läppärin kanssa pihalla peläten, että se ylikuumenee. Mutta käsi ylös, onko tämä hellepätkä ollut ihana? Vai ihan kamala? Kuka huokaisee helpotuksesta, kun se on kohta ohi ja sateet tulevat?
Helle on parasta
Kyllä, minä kuulun niihin, joiden mielestä hellettä ihanampaa ei ole. Toki ymmärrän, ettei se voi jatkua loputtomiin ja samalla näen, että luonto kaipaa vettä, muun muassa vanhuksilla on tukalaa, järviin alkaa kertyä sinilevää, lapset tappelevat selkeästi herkemmin, he meinaavat uuvahtaa kuumassa. Onneksi on saatu nauttia nyt. Uskaltauduin viikko sitten ekaa kertaa jumppaan sitten maaliskuun alun. Oli aivan ihanaa. Itketti siellä jumpatessa. Jospa pikkuhiljaa saisi takaisin sen kunnon ja voimat, mitä ennen kevättä oli! Eilen kävin samassa aamuysin jumpassa (on muuten aivan ihana aika jumpalle!) ja hymyilin polkiessani sinne hiki otsalla. Miten ihanaa on, että jo aamulla on lämmin! Se on etelänlomilla aivan parasta, hipsiä aamulenkille ja aamiaiselle lämmössä, joka muuttuu pikkuhiljaa päivällä paahtavaksi kuumuudeksi.
Helteen haittavaikutukset
Ymmärrän hyvin, että on todella paljon ihmisiä, jotka eivät välitä näin kuumasta. Tai mikä pahempaa, ihan oikeasti tulevat sairaiksi. Ja perusterveenkin täytyy olla aika tarkka nesteen saamisen kanssa. Luonto kaipaa vettä ja itse en ole kyllä pystynyt pitkiä lenkkejä kuumassa vetämään, kymppi on maksimi. Sitten alkaa vain pää kiehua. Viileämmässä on helpompi urheilla ja jaksaminen on parempaa. Sade on virkistävää, jos sitä ei ihan aamusta iltaan viikkotolkulla tule. Syöminen on kanssa vähän retuperällä, en itse pysty syömään kuumia ruokia, joten tulee syötyä salaatteja, vesimelonia, savukalaleipiä, kaikkea sellaista vähän naposteluhenkistä. Sadepäivänä voi ulkoilla sadekamppeissa ja keittää lämpöisen sopan päälle! Lapset jaksavat varmasti vähän viileämmässä paremmin aktiviteetteja mistä haaveillemme, kuten reissun Flow-parkiin. Kauanko siitäkin on puhuttu!
Uimarannalla olemme käyneet pari kertaa ja heittäneet talviturkit, mutta ihmismassa siellä on kyllä liikaa korona-ahdistuneelle. Eilen lapsi jäi isompien uimapatjan alle sukeltaessaan, onneksi olin ihan vieressä ja näin koko ajan. Parkkipaikkoja ei löydy ja vesiin kertyy jo sinilevää. Ensi viikolla saanee pulahtaa lämpöisessä vedessä ilman rannan hirveää ruuhkaa!
Odotatko helteiden palaavan?
Minä toivoisin, että vielä vähän saataisiin tälle kesälle hellettä. Tai jos ei ihan sitä, niin ainakin jotain aurinkoisia +20 päiviä. Olen niitä, jotka inhoavat hetkeä, kun pitää laittaa pitkät housut ja sukat. Sinnittelin kesäkengissä ja käärityissä lahkeissa vielä syyskuussa muistaakseni vuonna 2004 ja kaverini tokaisi tuolloin ”tiedän että siellä Kreikassa missä äsken olitte oli varmaan lämmin, mutta täällä on Katja jo syksy”. Muistan vielä sen kohdankin Tammelantorin laidalla, missä hän sen sanoi. 16 vuotta sitten. Luovutin, seuraavana päivänä laskin lahkeet, panin sukat ja umpikengät.
mekko GUESS/ korvikset MAJO DESIGN (saatu)/ hattu H&M/ arskat LE SPECS/ kengät PLAKTON
Mutta kiitos kesä siitä, että nyt on kolmas perjantai putkeen, kun mies heiluu kahden grillin taktiikalla, saamme taas toivottavasti ihanaa savukalaa ja voimme istua kesävieraiden kanssa pitkälle iltaan ilman, että pitää hakea toppatakki sisältä. Saunoa ja katsoa terassilla auringonlaskua. Se on ihanaa. Kesä ja kesävieraat. <3 Monet sanovat, ettei ole mitään turhempaa kuin säistä valittaminen (ei olekaan), mutta onko turhaa kiljua täällä miten ihanaa on ollut? Miten kevyt askel on ilman umpikenkiä? Miten tunsin niin syvää onnea pari päivää sitten, kun poljin päiväkodista kotiin kuopus pyöräkärryssä ja katselin hiekkatietä edessäni. Pyörä rohisi hiekassa, aurinko oli kuuma, tyttö istui kirjakasan keskellä (kirjaston kautta <3) kärryssä, kaikkialla oli supervihreää. Teki mieli huutaa ”rakastan sinua elämä!”, mutta päätin todeta mielessäni, ettei kukaan pidä ihan hulluna. Kuinka voi rakastaa sitä lämpöä ja vehreyttä.
Mutta ennen illan auringonlaskua kuitenkin päivän työt ja sitten Särkkään, onkohan siellä ihan hirveä jono Tukkijokeen? Miten sinun fiilikset, ihana vai kamala helle? Jäätkö kaipaamaan?