Onkohan tästä nyt ihan noloa kirjoittaa? Onko reitti kaikille ihan itsestäänselvyys ja pyöräilty ja juostu moneen kertaan? Ehkäpä, mutta 19 Tampere-vuoden jälkeen en ollut itse kokenut upean kaunista Pyhäjärven pyöräreittiä. Miksi? No, en pyöräile koskaan ns. huvikseni tai treenatakseni, vaan pyöräilen aina vain hyötymatkoja. Miehellä ei jalka kestä vieläkään juoksua (on kärsinyt pitkään polven kipuilusta, mutta pyörälyä se kestää). Siitä se ajatus sitten lähti!

19 vuotta yhdessä, 19 vuotta Tampereella, ensimmäinen pyörälenkki

Emme siis ole koskaan käyneet yhdessä kunnon pyörälenkillä. Eilen meidän piti olla koko perheen Kyproksen koneessa, mutta olimmekin Tampereella. Lapset hoidossa ja miehellä lomautuspäivä. Meillä 19 vuotispäivä. Mietin, miten sitä juhlistaisimme ja ehdotin, että mennään pyöräilemään. Olen itse arka lähtemään Pyhäjärven ympäri, sillä olen varma, että eksyisin matkalla. Mutta ajattelin, että miehelle reitti on tuttu ja päästään helposti. No, itse asiassa poljimme sellaista reittiä, että se oli hänellekin uusi ja jouduimme turvaamaan naviin. Pistäydyimme Pirkkalassa viemässä lastenvaatteita ja näin teimme pienen koukeron reittiin, mutta muuten meni näppärästi parilla navigointipysäytyksellä.

Pyhäjärven reitti – kolme eri kuntaa matkalla

Niin, oikeastaanhan ei voida ehkä puhua Tampereen upeimmasta pyöräreitistä, vaan ehkä kehua koko Pirkanmaata. Reittihän kulkee myös Pirkkalan ja Nokian puolella, joten ehdimme olla kolmen eri kunnan alueella. Lähdimme ensin kohti Pirkkalaa, josta reitti jatkui Nokialla ja Rajasalmen sillalle, joka on huikean kaunis paikka. Niin monesti siitä vain päästänyt autolla läpi, mutten koskaan pyörällä tai jalan ihaillen maisemia! Pikkuhiljaa suuntasimme Villilään poluille, jotka olivat paikka paikoin aika kapeita ja maastopyörän vaativia. Mies on aiemmin pyöräillyt reittiä vain maantiepyörällä asfalttia suosien, nyt oli ensi kosketus polkureittiin. Oli valtavan kaunista! Miten upeita maisemia Tampereella onkaan!

Kohti Pispalaa ja Pyynikin mäkiä

Villilästä matka jatkui kohti Pispalaa ja tuttuja entisiä kotimaisemia, joita tuli valtavasti koiran kanssa talsittua. Siinäkin saa ajaa pitkän matkaa rannassa, kun päästelee rantaraittia Pispalasta ja Tahmelasta kohti Pyynikkiä. Siellä odottaakin ihanat ylämäet reitin päätteeksi! Pyynikillä oli pakko ottaa maisematauko, jonka jälkeen ajoimme Pyynikin kesäteatterin ohi ja suuntasimme Laukontorille, josta nappasimme Sanna’s Cafesta salaatit matkaamme. 33 kilometrin kohdalla totesimme molemmat, että homman kruunaisi hyvät salaatit. Ja se toteutettiin! Sanna’s Cafe oli aiemmin vakkaripaikkoja, jossa

Pyöräilykipinä syttyi

39 kilometriä myöhemmin olimme kotona ja nautimme auringossa salaatit. Sanoin miehelle, että mihin poljettaisiin huomenna. No, ei mihinkään kun on työpäivä ja illalla ei pääse kaksin, mutta miten kivaa olikaan! Uudet maisemat piristävät aina ja oli ihanaa urheilla kaksin. Pyöräily, joka minusta on ollut hurjan tylsää ei ollutkaan ollenkaan tylsää kaksin ja jutellen. Voi milloinkohan päästään taas! Juosta voi musiikin kanssa hyvin yksinkin, mutta pyöräillessä en uskalla kyllä kuunnella musaa. Siksi seura oli niin kiva! Ja nyt uskaltaisin ehkä lähteä yksinkin taittamaan tuota reittiä, kun tiedän miten se kulkee. On siellä matkalla ajoittain Pyhä-kylttejä, mutta aika ujosti, en kyllä ehkä niillä pääsisi reittiä ympäri.

Oli siis niin meidän näköinen juhlapäivä! Nyt sitten 20. vuotta yhdessä aloittelemme, niin Tampereen kuin miehen kanssa. Mitäköhän siistiä täältä seuraavaksi löydämme?

Ja hei mun pyörä! Se keräsi eilen Instagrammissa kommentteja, selkeästi uusia seuraajia kehissä. Sehän oli yksi miehen projekteista, joka on nyt ajossa toista kesää. Täällä lisää pyörästä ja sen tuunaamisesta!

Ja kierroksesta innostuneille, kurkatkaa tämä linkki, siellä on hyvät kartat ja ohjeet reitille! Tervetuloa pyöräilemään Manseen!

Onko Pyhäjärven kierros sinulle tuttu? Mikä on omasta mielestäsi paras pyöräreitti Tampereella tai sen lähistöllä? Tai suosikkisi kotikaupungissa, voihan sitä pyöräillä muuallakin kesän aikana!