Kylläpä tänään venähti aamu, sillä sain aamiaisen sänkyyn ja unohduin tuijottelemaan telkkarista muun muassa jotain brittien huippumallia. Ja ei, perheeni ei ollut erehtynyt päivästä, vaan minä olen aina sanonut, etten halua syödä sängyssä. Tuntuu jotenkin inhalta murustaa leipää lakanoihin, mitä minä siellä yksin istuisin. Mutta kun katselin eilen somesta aamiaiskuvia sängyissä, tuli tunne, että täytyy kokea tuo. Sain sitten tänä aamuna kokea sen, miehellä kun on lomautuspäivä niin ei ollut töissäkään. Ja sotkin jogurttia lakanoihin, argh! Mutta onpahan koettu!

Eilen aamulla minua odotti puolestaan pahvilaatikon sisällä istuvat lapset. Olin viikolla sanonut, että paras äitienpäivälahja ovat lapset, joten olivat sitten menneet laatikkoon lahjana, se oli esikoisen idea. Ihanat. Pienempään pakettiin olivat laittaneet pullonkorkeista tekemänsä pannunalusen, jota olivat kolmistaan vääntäneet salaa autotallissa. Keräsin joskus vuosia sitten läjän pullonkorkkeja ja olimme kuulemma ostaneet nahkanaruakin, ajatuksena oli tehdä pannunalunen. En siis oikeasti muista yhtään mitään pannunalusideaa tai nahkanarun ostoa, mutta mies muisti edelleen. Olivat jopa täyttäneet paperilla korkkimaljakkoa, jotten huomaisi sen vajentumista. No en kyllä ehkä olisi huomannut!

Ja sitten olivat kolmistaan lastenhuoneessa vääntäneet animaationkin. Aika huikea! Oli kivoja suht aineettomia lahjoja, joissa parasta oli ollut yhdessä tekeminen. Suloisia. Olin onnellinen, kun mies oli miettinyt ensisijaisesti sitä, että lasten on kiva tehdä. Ihan huikea video ja kivoja ideoita. Isi kuulemma keksii parhaat ideat he kehuivat.

Äitienpäivänäviikonloppuna on perinteisesti istutettu jotain pihaan. Niin teimme nytkin, tunteja istutimme alppiruusua pihaan (mies tekee aina aika perusteellisesti asiat). Kyllä vähän kauhuissani katselin aamulla sen peittymistä lumeen, onko tuo nyt hyvä tapa aloittaa suhteemme. Toivottavasti ei suuttunut!

Miten siellä muistettiin äitiä? Saitko (tai tykkäätkö?) aamiaista sänkyyn?