Siinäpä ensimmäinen fiilkseni. Olemme olleet lomamatkalla perheellä edellisen kerran toukokuussa Kreetalla. Ja edelleenkään siellä katkennut käsi ei ole tavallinen. Se stressin ja väsymyksen määrä mikä siitä lomasta jäi uuvutti pitkän aikaa. Syksyllä juttelimme, käyttääkö kukaan Kuusamon lomaviikkoja, vanhemmillani on siis lomaosake, jossa joka kuudes viikko on heidän ja käytettävissä myös meillä lapsilla. Päätimme tuolloin varata maaliskuulle osuvan viikon ja lumiloman odotus nousi ihan arvoon arvaamattomaan, emme tienneet syksyllä millainen talvesta tulisi.

Pari päivää ennen lomaamme alkoi tulla isoja päätöksiä. Kouluja meni kiinni, ihmiset tekivät joukkoryntäyksiä kauppaan ja maailman meno oli… Hämmentävä. Keskustelimme siitä, mitä tehdä loman suhteen. Menisimme omalla autolla, olisimme omassa mökissä, pääasiassa hiihtäisimme ja olisimme ulkona rinteessä. Mutta ovatko paikat auki? Voimmeko mennä? Olemmeko jotain tartuttajia mahdollsesti?

Todettuamme, että eskari ja päiväkoti ovat normaalisti auki ja etelässä altistus sekä ihmisten kohtaaminen ovat ihan eri tasolla kuin pohjoisessa päätimme lähteä. Ajaa posotimme menemään niin, että söimme jopa lounaan ajaessa. Vaihdoimme miehen kanssa ajovuoroja ja matka taittui ennätysajassa.

Perillä odotti metriset hanget. Ja loppuunvaratut mökit, kuulemma lähinnä hotelliin tulee nyt peruutuksia. Keli seilasi niin, että tullessamme oli -20 astetta pakkasta, seuraavana aamuna -2. Tuuli on ollut kova ja sen takia sekä kuulemma tuolihissi ja gondoli Rukalla suljettuna. Kunnes juttelin hissimiehen kanssa, joka kertoi, että tuolihissi on kiinni, koska sen kuomua ei saa sulkea koronan vuoksi ja se auki oleva kuomu ottaa liikaa vastatuuleen. Se ihmismäärä, joka Rukalla eilenkin laski, olisi helpompi jakaa yksittäisiksi tuolihissikävijöiksi kuin ajaa kuomut ylhäällä.

No, oli miten oli. Lomalle tultiin. Katselimme sääennusteesta, että kannattaa laskea loppuviikosta, mutta mitä jos koko laskettelukeskus on kiinni? Päätimme siis mennä heti rinteeseen, sillä hiihtämään varmasti pääsee, tuskin kukaan metsiä sulkee. Kyselimme hissilippuja ostaessa, kannattaako ostaa neljän päivän lippuja, mutta arvatenkin siihen ei osaa kukaan vastata. Otimme riskin. Siihen rahanmenoon olimme varautuneet (hei vielä yksi laskee ilmaiseksi!) ja jos homma kaatuu ja keskus suljetaan, en haluaisin rahoja takaisin. Ruka muiden yritysten lisäksi ottaa niin takkiinsa peruessaan kaikki tapahtumansa, että tuetaan sitten paikkaa sillä summalla mikä oltiin alkujaankin ajateltu.

Siis menimme eilen kohti Rukan rinnettä. Kovassa tuulessa, lähes tyhjiin rinteisiin. Aluksi fiilis oli hyvin alhaalla, mutta laskiessani pitkää rinnettä reppanalla yli 20 vuotta vanhalla laudallani mietin, että kyllä ihminen on elossa täällä. Nautin valtavasti. Ja tunsin hirveätä syyllisyyttä siitä. Hävettää nauttia lomasta, hävettää kertoa siitä, hävettää olla onnellinen näinä aikoina. Miksi? Keneltä se on pois, että tyhjissä rinteissä laskemme ja nautimme siitä? Paljon suuremmassa altistuksessa olisimme kotona, lasten ollessa hoidossa ja pyöriessämme suurkaupungissa.

Kun mietiskelin Instagrammissa, etten kehtaa hehkuttaa Kuusamon upeaa lumimäärää tai en kehtaa bloggailla mistään naamarasvoista, minulle kommentoi usempikin että bloggaa. Ja tee se ihan mistä vaan muusta kuin koronasta. Joten siihen sitten pyrin. Lasten riemu oli käsinkosketeltava. He juoksivat lumeen heti paikalle saavuttuamme ja huusivat rakastavansa ulkoilua, kun ei olisi aina sitä kuraa. Niinpä. Ei sitä voinut kuin katsoa sydän sykkyrällä.

Tiedostan, että monilla yrittäjillä on todella vaikea tilanne. Teen parhaani teidän tukemiseksi. Tiedostan, että minulla on viikon sisään kaksi synttäreitään juhlivaa lasta, joille joudun sanomaan, ettei kauan odotettuja HopLop-synttäreitä tulekaan. Mutta yritän kuitenkin pitää positiivisen viban yllä ja kirjoittaa, vaikka jotenkin hävettää olla lomalla.

Hävettää tai ei, minun mielestäni jo noiden kahden vikan kuvan takia kannatti lähteä. Voiko rehellisempää onnea olla? Lapset. <3

Miten voitte? Mikä fiilis? Saako kirjoittaa iloisista fiiliksistä tai turhanpäiväisistä asioista?