Siis mikä viikko! Kävin kahdessa eri musikaalissa, milloin viimeksi olisin ylipäätään käynyt musikaalissa? Ja miten mielettömiä esityksiä olivat molemmat, hyvin erilaisia, mutta mahtavia genressään.
Eilen hipsittiin illalla kohti YO-taloa, jossa olen käynyt viimeksi ehkä 17 vuotta sitten opiskelijahaalarit päällä. Mietin kuinka se toimii tilana ja varsinkin keikkatilana, seisotaanko siellä ja tungeskellaan eturiviin ja homma yllätti: kahdessa kerroksessa oli tuoleja ja paikatkin oli nimellä varattu, eli ei ryysäystä vaan saatto varatulle paikalle. Hei kuinka ihanaa, olin varautunut johonkin ihan muuhun.
Ja sitten pärähti esitys käyntiin. Lavalla nähtiin siis Show must go on-musikaali, jonne en olisi ikinä päätynyt, jos ystävä ei esiintyisi siinä. Miksen olisi mennyt? Ensinnäkin ajattelin, etten ole ollut mikään suuri Queen-fani, siinä varmaan tulee biisejä, mitä en ole kuullutkaan ja tunnen ne pari hittiä. Ja toisekseen, en olisi saanut vain aikaiseksi järjestää musikaali-iltaa ja varata lapsenvahtia. Mutta ystävän näkeminen lavalla toimi kimmokkeena ja voi elämä, onneksi mentiin. Sillä jo ensimmäisen biisin kohdalla meni kylmät väreet ja ihastus – Mercurya esittävä Mikael Saari oli aivan tajuttoman huikea ja muu ryhmä bändeineen oli upea sekin!
Musikaalin tarina kertoi löyhästi Freddien ja bändin elämästä, lisäksi tarinassa oli tämän päivän cover-bändi kokeilemassa siipiään maailmalla. Tarina jäi vähän toiseksi, sillä biisit veivät niin mukanaan. Se, etten muka ole kuunnellut Queenia tai tunne biisejä unohtui – mikä määrä heillä onkaan elämää suurempia hittejä, jotka kaikki olivat tuttuja. Mikael Saari oli röyhkeä, upea tulkitsija ja hänen äänensä tärähti jokaiseen sielun sopukkaan aiheuttaen jatkuvasti kylmiä väreitä ja kyyneleitä silmäkulmassa. Under Pressure, We Will Rock You, Show Must Go On ja muut lukemattomat hitit saivat laulamaan mukana ja eläytymään esitykseen täysillä. Intiimi keikkatila YO-talo toimi täysillä ja Saari käveli yleisön seassa jopa istuen välillä ihmisten syliin laulamaan. Mieletön, itselleni aika vieraaksi jäänyt taiteilija!
Lavalla nähtiin miehiä hameessa, traaginen Freddien tarina, upeita lauluja, pätkiä jotka naurattivat ja pätkiä jotka itkettivät. En voinut kehottaa menemään katsomaan Nahkatakkista tyttöä, sillä esityksiä ei enää ole (paitsi että luin, että mahdollisista lisäesityksistä neuvotellaan, jee!), mutta tätä ehdit vielä muutamassa kaupungissa katsomaan. Kurkkaa täältä keikkapaikat ja kysy peruutuspaikkoja loppuunmyydyille, niille mekin kurvasimme kun vakkari lastenhoitaja ilmoitti, että hänellä onkin vapaana tuo ilta.
Mielettömiä elämyksiä musiikki ja teatteri tarjoaa, ihan pää pyörällä tämän viikon elämyksistä. ISO kiitos koko huikea esiintyjätiimi!
Freddie Mercury: Mikael Saari
Brian May: Erik Valkama
John Deacon: Tuomas Viiliäinen
Roger Taylor: Simo Stenman
Mikko: Ville Karhi
Pete: Rafael Järvinen
Carita: Elisa Lairikko
Kasper: Valtteri Mönkö
Kitara: Erik Valkama
Basso: Tuomas Viiliäinen
Rummut: Simo Stenman
Koskettimet: Risto Lassila
2. kitara: Sami Tenhunen
Kuka on nähnyt tämän? Queen-faneja ruudun takana?
P.S. Kurkkaa stooreista IGssa (@optimismiakatja) pari Saaren laulupätkää, iltaan asti ehtii. APUA miten kova!