En tiedä miksi joissain paikoissa tulee käytyä niin harvoin lounaalla, vaikka aina on ollut tyytyväinen. Ne vain unohtuvat. Ehkä se on sijainti? Minulta kysytään hirveän useasti hyvää brunssipaikkaa, lounaspaikkaa, ravintolaa tietyin ehdoin (on vauvaa mukana yms.) ja monesti lyö aivan tyhjää sillä kysymyksen hetkellä. Että en minä tiedä! Missä käyn lounaalla? Tai brunssilla?

Tänä keväänä viitisen vuotta Tampereella ollut ravintola Zeytuun on kasvissyöjän unelma, sillä lihaa listalla ei ole. Mikä fiilis kun voi tilata mitä vaan! Ravintola on jo laajentanutkin ja avannut toisen toimipisteen Kuninkaankadulle, minä olen käynyt aina vain Tuomiokirkonkadun alkuperäisessä pisteessä.

Kavereiden kanssa on tullut käytyä jonkin verran ja harvinaisesti viime viikolla pääsimme miehen kanssa yhdessä lounaalle. Ehdotin menisimmekö Zeytuuniin ja mietimme, milloin kävimme viimeksi. Mieleen piirtyi vahvasti edellinen kerta tuolla kaksin: esikoinen oli kerhossa, me rakenneultrassa, jossa kerrottiin, että kaikki kunnossa ja toinen tyttö tulossa. Menimme lounaalle ja juttelimme pääasiassa vauvasta pureskellen falafeliä vaaleanpunaiset lasit silmillä. Mutta hyvänen aika, tuosta päivästä oli yli neljä vuotta aikaa jo!

Zeytuunin lounas ei pettänyt ja oli hurjan hyvää. Alkuun kuuluu linssikeitto ja pääruoaksi minä valitsin halloumi-mezen ja mies puolestaan Lebanon-leivän, joka sisälsi avokadoa, kasviksia, hummusta, falafeleja ja vaikka mitä ihanaa! Lähi-idän makuja tarjoilevassa ravintolassa kaikki on ihanan freesiä ja hummus, tsatziki ja tahnat maukkaita. Kylkeen otin ihanaa vastapuristettua appelsiinimehua ja nautiskelin niin täysillä paistetusta halloumista, kikherneistä ja lämpöisestä sopasta, että jäi kuvaaminen ihan puolitiehen. No, ei montaa kuvaa tarvitsekaan, että näette miten ihanan värikästä ja myös silmänruokaa saa niin annoksista kuin paikan sisustuksesta vai mitä? Ja nälkä ei jäänyt, annoksissa on kyllä kokoa!

Kenelle on tuttu paikka? Eikö ole hyvät ruoat?