12 ajatusta elämästä

Ihanaa marraskuun vikaa päivää! Miettikää, kolme viikkoa siihen, että päivä alkaa pidentyä, pahinhan alkaa jo olla takana vai mitä? Tällä viikolla olen saanut juosta aina meikit poskilla räntäsateessa ja olen ehkä vähän hullu, mutta olen nauttinut siitä ihan hirveästi. Koko viikko on ollut tavallista arkea ja syvää kiitollisuutta kaikesta – maanantaina kävimme juhlimassa hyvin pienesti äitini vikaa työreissua Tampereelle ja minun nimipäivääni. Torstaina olimme miehen kanssa teatterissa ja seuraavan yön kärvistelin ihan kamalassa olossa, olimme ottaneet aamulla koko perheelle influenssarokotteet. Onneksi olin ainoa kärsijä, reagoin aina todella vahvasti oli kyse hormoneista, rokotteista tai vaikka särkylääkkeistä.

Mutta päätetään marraskuu 12 ajatukseen elämästä, jotka nappasin Minnan blogista. Onko teille tuttu haaste?

ASUN: Lähes 100-vuotiaassa omakotitalossa Tampereella.

INNOSTUN: Ihan kaikesta ja pulppuan innostusta ja ideoita. Innostun nollasta sataan hetkessä ja alan heti toteuttaa. Esikoiseni on luonteeltaan, vaivoiltaan ja ulkonäöltään kuin minun kopioni ja nauratti, kun eskarikeskustelussa opettaja sanoi hänen innostuvan kaikesta koko ajan niin paljon, että välillä keskittyminen herpaantuu. Niinpä. Sama vika Rahikaisella. Kun innostuu koko ajan jostain, asiat meinaavat välillä jäädä puolitiehen kun puuhaa kymmentä asiaa yhtä aikaa, joista sattui innostumaan.

IHAILEN: Suurin ihailuni tällä hetkellä on yrittäjäkollegoita kohtaan, jotka tekevät unelmistaan totta. Dioriina opiskelee valokuvausta, Anni elää unelmaansa ja on saanut leipomisilleen jopa oman tv-ohjelman, Heli on ammattimainen portaalin pyörittäjä ja kokki ja kuvaaja, lista olisi ihan loputon. Ihailuun sekoittuu monesti ajatus ”miksen minä osaa tai ole noin hyvä”, mutta yritän polkea sen äkkiä piiloon. Olen minäkin jossain hyvä! Innostumisessa ainakin! Hih!

HALUAISIN: Osata joskus olla hetken. Joko teen töitä, kotitöitä, paahdan reissuilla, urheilen tai vähintään aivoni käyvät kierroksilla koko ajan. Torstaina ihan uuvutti lähteä teatteriin, kun tuntuu ettei koskaan ehdi olla, mutta onneksi mentiin – oli tosi kivaa kuitenkin. Miten ihminen osaisi pysähtyä?

RENTOUDUN: Liikkumalla ja lukemalla. Myös avantouinti on neljän kerran myötä antanut ihan uuden ulottuvuuden rentoutumiseen. En ole koskaan ollut niin väsynyt tai nukkunut niin hyvin kuin sen jälkeen! Ihan maagista!

LUONNETTANI KUVAA: Hmm. Olen tauoton puhuja ja innostuja ja höyryän koko ajan jotain. Olen hyvin omistautuva teen sitten mitä tahansa ja myös sellainen suorittava kiltti tyttö. Elän tunteet edellä ja rakastan ja vihaan täysillä. Olen myös välillä ihan turhan mustavalkoinen asioissa ja välillä ihme pessimisti. Ailahtelevainen tyyppi!

ILOSTUN: No työnteosta! Oikeasti, nyt jokainen työkeikka, palaveri ja uusi asiakas saa ihan tosi iloiseksi. Vuosien lapsiin omistautumisen jälkeen teen supermielelläni töitä ja näin yrittäjänä homma on niin epävarmaa, että ilahdun ihan älyttömästi jokaisesta jutusta. Ihan parasta ovat olleet nämä, joissa yhteystietoni on annettu eteenpäin ja suositeltu. Ilostun toki monesta muustakin jutusta, mutta tämä on nyt ihan päällimmäisenä ollut pinnalla.

JOS VOISIN TEHDÄ MITÄ VAIN: Pysäyttäisin ilmastonmuutoksen ja antaisin lapsilleni turvallisemman tulevaisuuden. Jotenkin ylipäätään tasoittaisin maailman epätasa-arvoa.

HALUAN YMPÄRILLENI: Erilaisia ihmisiä. Jokaiselta saa erilaista näkökulmaa elämään. Toisaalta taas samanhenkisten ihmisten kanssa on helppo olla ja välillä haluan ympärilleni tyhjyyttä ja tilaa hengittää. Haastava kysymys!

HAAVEILEN: Töistä, että saisin sen verran töitä tulevaisuudessakin, että pärjään. Terveydestä. Siitä, että lapsilla menee hyvin. Siitä, että ilmastonmuutos pysähtyisi. Ja samalla haaveilen kyllä, että pääsisimme ensi kesänä suosikkikohteesemme Kyprokselle jollain ihmeen kaupalla. Ja tiedän, ettei pitäisi lentää.

EN LUOPUISI: Asioista, joiden ansiosta voin hyvin. Liikunnasta, kasvisruoasta ja ulkoilusta. Omista asioista, lukemisesta. Läheisistä, lukutaidosta, innostumisestani, no ylipäätään elämästäni!

AJANKOHTAISTA JUURI NYT: JOULU! Hih! Ihana suloinen lasten (okei, äidinkin) joulunodotus. Elämänmuutos, kun soittelemme mummille päivisin. LUMI! Onni. Olen rakastanut elämää ja perhettä tänä syksynä enemmän kuin aikoihin. Luulen, että asiaan vaikuttaa 6 vuoden valvomisen jälkeen perheesemme löytänyt uni, kolme kuukautta olemme nukkuneet noin suunnilleen täydet yöt. Lisäksi siihen varmasti vaikuttaa se, ettei minun tarvitse sanoa olevani ”vain” sivutoiminen yrittäjä tai pääasiassa kotiäiti, vaan olen saanut enemmän täysillä tehdä hommia. Olen kokenut järkyttäviä epäonnistmisen ja epätoivon tunteita ja samalla onnistumista, innostumista ja ylpeyttä, kun olen osannut jotain.


mekko ESPRIT/ takki VILA/ pipo SIDOSTE/ korvikset CORUU/ huivi SILVERJUNGLE/ saappaat PALMROTH (saatu)

Miten sinä kuvaisit luonnettani näin somen perusteella, ollaanko samoilla linjoilla? Saitko mitään uutta irti?

Hyvää viikonloppua ja marraskuun vikaa toivottaen, huomenna startataan kalenteri, jee!