*Visit Jyväskylän järjestämä bloggaajamatka

Kun matka kohti Jyväskylää viime perjantaina alkoi, olin jotenkin ihan hermoraunio ja stressaantunut. Koko viikon olin paukuttanut yrityksen erinäisiä asioita, saanut etanapostilla kirjeen, jossa kerrottiin ettei nimeä ole hyväksytty ja pähkännyt pää punaisena uutta. Kuopuksen perjantainen vapaapäivä tuntui menevän vääntämiseksi ja lopulta pakkasin hirveällä kiireellä jotain laukkuuni ja rynnistin junaan. Siellä huokaisin. Nyt olen matkalla ainakin matkalla. Joku muu huolehtisi viikonlopun ruoka- ja ohjelmapuolesta!

Ensimmäiseksi Jyväskylän päässä suuntasi luottokuskimme Eki minibussin kohti Laukaata ja Varjolan tilaa. Olin kuullut aiemmin muun muassa siellä pidetystä häistä sekä työpaikan virkistyspäivistä, mutta itse tila oli kokematta. En tajunnut sen sijaitsevan vain muutaman kilometrin päässä Peurungasta ja jäin miettimään, voikohan talvisin hiihtää tämän matkan? Kuinka ihana määrä metsää ja luontoa tuolta löytyykään! Varjola sijaitsee Kuusaan kosken maisemissa, noin 30 kilometrin päässä Jyväskylästä. Jo 1800-luvun puolivälissä Kuusan koskelle tarvittiin uittopäällikkö ja hän alkoi rakentaa tilaa, joka kasvoi suureksi maatilaksi. Sitä on pyöritetty jo viiden sukupolven ajan ja kaikki oli todella hyvässä kunnossa ja siistiä, eli paikkaa on pidetty rakkaudella!

Perillä meitä odotti hiljaisuus. Se käsinkosketeltava hiljaisuus ja upea luonto koskineen laski stressitasoja sillä sekuntilla. Vedin syvään henkeä ja katselin majoitustamme, Riihihuviloita, johon meille jaettiin avaimia. Höhkäsin siinä, että haluan alempaan taloon eli Varstaan, josta näkee suoraan veden alhaalla. Kun ensimmäinen avaimeni osoitti, että majoittuisin ns. ylätalossa, ystävällinen Ilona vaihtoi kanssani huoneita.

Astuessani sisään pieneen, mutta hyvin kodikkaaseen majoitukseen huokaisin ihastuksesta. Sieltä tosiaan pystyi sängystä käsin tuijottelemaan järvelle ja kahden alhaalla sijaitsevan sängyn lisäksi löytyi ylhäältä parvelta kaksi lisää. Tännehän mahtuisi koko perheeni! Tai jos tulisi esimerkiksi polttariporukalla fiilistelemään, aika monta saisi mahtumaan yhteen huoneeseen!

Olisin jäänyt makoilemaan ja tuijottelemaan pitkäksikin aikaa maisemaa, mutta illallinen odotti. Riihihuvilat sijaitsevat muutaman sadan metrin päässä päärakennuksesta, eli ne ovat todellakin omassa rauhassaan pimeyden keskellä. Matkalla Navettaravintolaan kuikuilin pihalla olevia mönkijöitä, voi miten kivaa olisi päästä testaamaan jotain aktiviteettia! Olimme vasta hämärän aikaan perillä ja aamulla matka jo jatkui, joten saimme aistia luonnon ja herkulliset ruoat, mutta aktiviteetit jäivät testaamatta. Ehkä toisaalta ihan hyvä tällaiselle aktiivisuuspörhellölle, stressitasoni saivat tosissaan laantua.

Navettaravintolassa meidät toivotti tervetulleeksi Varjolan myyntipäällikkö Riikka Ruunaniemi. Saimme omassa nurkassa aivan rauhassa tutustua toisiimme, joukossa oli niin uusia kuin vanhoja tuttuja sekä nauttia hyvästä ruoasta. Raputoast ja pääruoan kala olivat aivan erinomaisia! Kurkkasimme vielä ravintolan yläkerran, jossa olisi lauantaina häät. Todella tunnelmallinen paikka hääjuhlille ja muistutti vähän Savutuvan apajaa, jossa veljeni häitä hetki sitten tanssittiin. Joukossamme oli ensi kesän morsian ja hänellä juurikin Savutupa varattuna, mutta hänkin alkoi tutkia Varjolaa ”sillä silmällä”.

Sitten alkoi se stressinpoisto maksimus. Meitä odotti järven rannassa savusauna sekä poreamme. Saunan yhteydestä löytyy iso pukutila, kaappi täynnä pyyhkeitä, suihkut sekä takkahuone baarikaappeineen, johon oli sytytetty kynttilät ja takkatuli. Ei muuta kuin vaatteet naulaan ja saunaan! Savusauna oli sellainen ihan oikea, josta saimme muutaman mustan läikän ihoon aikaiseksi. Valtava sauna olikin! Syyskuun pimeän illan turvin jäi uikkaritkin pukematta ja loikimme ilkosillamme ammeeseen. Voiko ehkä suomalaisempaa tapaa olla, pari tuntia ensitapaamisen jälkeen ollaan poreammeessa alasti. Haha, mahtavaa!

Kävimme jopa järvessä pulahtamassa, osa pidemmällä, allekirjoittanut pääsi napaan asti veteen. Varmasti kesällä on ihan oma tunnelmansa kun valoisassa yössä näkee kauas, mutta syysilta oli minusta tunnelmaltaan aivan ihastuttava. Tai millaista olisi hipsiä lumi jalkojen alla narskuen poreammeeseen? Aloin jo miettiä jonkun synttärisetin järjestämistä tuolla.

Pikkuhiljaa ihmiset hiipivät yöpuulle, minä saunahullu tietenkin viimeisten joukossa. Siellä yön pimeydessä oli niin ihanaa! Aamulla ei tarvinnut nousta sängystä nähdäkseen veden, vaan siinä sängyssä maaten yletin kurkkaamaan tunnelmallista maisemaa ja hipsin aamiaiselle navettaravintolaan. Kuinka puhtaalta maistui varmastikin oman pihan omenoista puristettu mehu ja kuinka hvyältä tuntui se aamiaisellakin vallinnut rauha. Ihailimme koskea vielä ennen poislähtöämme, olisimme viihtyneet paljon pidempäänkin.

Kiitos Varjola, olit viikonloppuni kohokohta ja karmea perjantainen stressini lillii nyt siellä järvessä tai leijailee höyrynä saunan piipusta ulos!

Jos olet haaveillut paikasta tai suunnittelet esimerkiksi polttareita, nappaa ylös seuraava tarjous, jonka Varjola antoi meille jaettavaksi alennuksen hemmottelupakettiin. Koodilla IHANNAISET saa paketista 10% alennusta, mainitse koodi varatessasi!

Reissussa mukana olivat blogit Pää pilvissä, Tyttö sinä olet vahva, Teehetkien koti, Torpan tyttö sekä Piece by piece.

Molemmat paljukuvat: Ilona Savitie