On oloja pidellyt

Äkkiä näin lumiset asukuvat alta pois vai mitä? Kun tasan kaksi viikkoa sitten laitoin tuona päivänä kun kuvat otettiin tennarit jalkaan, se tuntui vähän höhlältä. Nyt kaksi viikkoa myöhemmin tennarikuvia vilisee jo vaikka kuinka paljon somessa ja lumet ovat kadonneet. Äkkiä se käy!

On se hyvä, että kuvia kuitenkin jää varastoon välillä, sillä tämän viikon postaukset on tehty huonoissa fiiliksissä. Ihmettelin eilen, miksi alkuviikon Aamulehden välissä on Moro-liite, sehän tulee torstaisin. Jostain tajuntaani tuli, että tosiaan, on muuten torstai! Alkuviikko meni todella ohitse.

Mietin, sanonko mitään oloista vai miten sanon, sillä sairaskertomukset ovat vähän ehkä epäsuosiossa ihmisten lukulistalla, eikä kukaan halua yksityiskohtaista kuvausta. Mutta kerron teille mahdollisimman tiivistetysti kuluneen viikon. Juoksin viikko sitten torstaina 13 kilometriä ja sen jälkeen sain jonkin tosi pelottavan kohtauksen. Lenkki meni hyvin ja olo oli hyvä. 20 minuuttia sen jälkeen alkoi hillitön kutina ja joka puolelle kroppaa nousi raju nokkosihottuma. Myös maha meni ympäri. Mietin kuumeisesti mitä ihmettä söin. Olo helpottui lopulta Zyrtecilla.

Perjantaina olo oli ihan ok, lauantaiaamuna jo herätessä vähän yökötti. Kaksi tuntia ennen lasten synttäreitä en pystynyt enää seisomaan, syömään mitään, heikotti ja pyörrytti hulluna ja lihaksia särki. Mietin kauhuissani mikä tauti iskee ja iskeekö joku tarttuva, en voi ekojen vieraiden saapuessa perua juhlia! Vedin hirveän määrän nestettä ja särkylääkkeen ja pysyin vauhdissa juhlat, olo helpotti. Ansaitsisin jonkun palkinnon siitä, miten osaan piilottaa oloni, oli kyse järjettömästä väsymyksestä tai mistä vain. Kuvien määrässä ja laadussa kyllä näkyi, etten todellakaan ollut oma itseni.

Olo palasi sunnuntaina. Sunnuntai, maanantai ja tiistai meni lihassäryssä ilman kuumetta. Mahakivuissa ilman oksennusta tai muuta vastaavaa mahatautiin viittaavaa oiretta. Olin väsyneempi kuin ikinä. Nukuin tiistaina kaksi kertaa tunnin päiväunet yhdeksän tunnin yöunien päälle. En jaksanut nostaa lusikkaa, silmäni pilkkivät jatkuvasta nukkumisesta huolimatta. Analysoin itselleni kaikkea ruokamyrkytyksestä (kävin kaksi kertaa loppuviikosta lounaalla ulkona ja söin juttuja mitä muu perhe ei) mahatautiin ja jonkin sortin burn outiin juhlastressin jälkeen. Mietin keliakiaa, syytin endometrioosia osista kipuja.

Mitään kurkkukipua, nuhaa tai kuumetta ei ollut. Vain kipu ympäri vartaloa, hirvittävän kipeä maha, ruokahaluttomuus ja järjetön, ihan järjetön väsymys. Hännänhuippuna mittasin kuopukselta 39 astetta kuumetta tiistaina, eli häneltä jäi tarhapäivät väliin ja minä sinnittelin tiistain kahden lapsen kanssa enkä jaksanut suunnilleen seistä.


t-paita H&M/ farkut MANGO/ neule ESPRIT/ korvikset VIA MINNET/ tennarit MINNA PARIKKA

Nyt voimat alkavat palautua, mutta edelleen olen vähän normaalia väsyneempi. Ruoka ei enää ällötä eivätkä hajut ällötä. Ruoka ei pyri ylös. Edelleen vähän seurailen oloja ja mietin, lähdenkö vielä selittämään nämä todella oudot oireet lääkäriin vai voiko esimerkiksi ruokamyrkytys viedä voimat ja kestää viikon? Kuka tietää. Näitä päiviä, kun on kipeänä kahden lapsen kanssa on viime vuosina riittänyt onneksi suhteellisen vähän, mutta arvatkaa tuliko mieleen viime kevään kahden viikon vatsatauti. Pidin seinistä tukea välillä ja mietin epätoivoisena, miksei kotiäideille ole tällaisiin tilanteisiin mitään apua. Nyt oli onneksi vain yksi toivoton päivä, mutta se on todella kurja tunne, kun ei jaksa tai pysty laittamaan lapsilleen ruokaa. Ai sitä riemua, kun pystyi laittamaan eilen ruokaa ensimmäistä kertaa tällä viikolla!

Että sellaisissa fiiliksissä tarvottu tämä viikko läpi, toivon todella, että kyseessä on joku ohimenevä homma eikä mikään vakavampi juttu. Juoksemista on tullut jo ikävä tässä neljän seinän sisällä pyöriessä.

Mutta nyt kohti viikonloppua, toivottavasti terveenä. Niin siellä kuin täällä, taas on monella kaverillakin riittänyt sairasteluja. Miten siellä voidaan, missä fiiliksissä aloitat viikonlopun?