Olen elämäni aikana matkustanut kohtalaisen paljon ja aina, ihan aina pakkaan liikaa. Joskus Provinssirockissa minua kyllä kiiteltiin, kun bajamajasta oli paperi loppu ja Katja oli rinkassaan kantanut jopa vessapaperia mukaan. Kotiin kannettiin festareilta avaamattomia ruokapakkauksia, oli kuulkaa jopa Rantarockissa kattila mukana, että menen keittelemään leirintäalueelle ruokaa. Jep.

Näin kävi tälläkin kertaa. Olimme viikon Kuusamossa ja käytin paria hassua vaatetta koko viikon. Teknistä merinovillatreenipaitaa ja trikoita, niiden päällä pakkasen määrästä riippuen vähän kerroksia ja toppakuteita. Pipoja ja Sorelin saappaita. Välillä hei uikkaria sentään! Purkamatta laukusta jäi suurin osa vaatteista ja lastenkin vaatteet pesin kerran paikan päällä, joten niitäkin olisi voinut olla puolet vähemmän mukana.
Olin ajatellut, että otamme varmasti jossain välissä asukuvia, kun Vuokatissakin olemme ottaneet. Mutta kun lapsilta puuttuu nykyään päiväunet, matkat olivat Kuusamon sisällä vähän pidempiä ja huitelimme koko ajan johonkin, huomasin ettei mitään väliä asukuville tullut. Tai ne kuvat olisivat aina olleet kuvia siitä samasta toppa-asusta. Tukalle en tehnyt mitään koko viikolla. Totesin, että sen sijaan että käyttäisin aikaa laittautumiseen ja asukuviin, nautin täysillä luonnosta, ulkoilusta ja urheilusta. Ihmettelimme monta kertaa mihin kaikki aika oikeastaan menikään, sillä en myöskään lukenut ollenkaan kirjoja, en tehnyt kuin yhden blogipostauksen ja niin edelleen.
Aika vaan lensi. Menimme paikasta toiseen, uimme, hiihdimme, lumikenkäilimme, pulkkailimme, laskettelimme, napakelkkailimme, poroajeltiin ja saunottiin joka ikinen päivä. Pimeyskin tuli muuten jo kolmen jälkeen, sitä taas hämmästyi kun tietää valokuvauksen puolesta kuinka pitkään Tampereella voi kuvata! Kuvausaika oli aika lyhyt, kun aamutkin olivat hämäriä pilvisinä päivinä.

neule ONLY/ farkut LIDL by HEIDI KLUM (saatu)/ huivi ja pipo SILVERJUNGLE/ takki ESPRIT/ kengät Prahasta

Aina siis käy näin, kamaa on puolet liikaa matkassa. Aina myös käy niin, että lasten kanssa saattaa käydä jotain yllättävää. Olen alkanut ihan kammoamaan tauteja reissussa, kerran käytettiin pienin Rukalla lääkärissä ja eilen paluumatkalla oksennettiin Oulun kohdalla. Toivottavasti oli vain jotain limaiseen yskään eikä kierrä meitä kaikkia. Pienin rassu oli vähän koko viikon kränäinen ja nukkumaanmeno vaikeaa. Mutta aika pienillä selvittiin, saatiin kuitenkin nauttia supermonesta aktiviteetista! Uskon, että pienin myös vähän uuvahti kaikesta uudesta menosta.

Nämä siis ovat ainoat asukuvat upeista maisemista ja nämäkin ovat Oulusta! Pysähdyimme menomatkalla Oivapolulle, mihin lie tuo polku olisi johtanut. Tietääkö joku? Aurinko alkoi laskea ja sanoin, että otetaan kuvat jossain ennen sitä, joten oiva Oivapolku oli tuolloin sopiva kohta. Henkäilin jo tässä vaiheessa tykkylumisia puita ja luonnon kauneutta. Paljonko mahdatte jaksaa näitä maisemien ja lumikuvien hehkutusta? Talvi on kyllä superihana vuodenaika, silloin kun se on tällainen kunnon talvi!

Me palailemme tänään Tampereelle ja aloitamme kassien purun ja kaikkien turhien kamojen palauttamisen kaappiin. Turhien kamojen lisäksi sen sijaan kiittelin itseäni kovasti, kun nappasin mummilasta teepannun matkaan! Olipa luksusta juoda lomalla joka aamu irtoteetä pussien sijaan.
Kyllä arkeen astuminen on viikonkin jälkeen hämmentävää, mutta tästä se lähtee, parin tuhannen otetun kuvan järjestely ja ajatusten suuntaaminen arkeen.

Muita ”super”pakkaajia ruudun takana?

P.S. Muistatteko, että tänään päättyy niin synttärikilpailu kuin Puotilan arvonnan kilpailu Instagrammin (@optimismiakatja) puolella!