Näin on varmasti monessa kodissa arki lähtenyt rullaamaan viimeistään tällä viikolla, kun koulut starttasivat. Meillä oli eilen ensimmäinen päiväkotipäivä lähes kolmen viikon tauon jälkeen. Molemmat tytöt menivät paikalle kohtalaisen mielellään, varsinkin esikoinen moikkaili kavereita innolla, eikä vaikuttanut illalla sen väsyneemmältä. Kuopuksellakin oli mennyt päivä kuulemma loistavasti, mutta kotona hän uuvahti, itki ja halusi olla vain sylissä. Sydämestä otti, kun näin miten koville päivä oli ottanut ja olin kiitollinen, että tänään on kotipäivä ja hengähdystauko hänelle. Vaikka hän on sinällään jo ”iso” ja on aina ollut ulospäinsuuntautunut, olen edelleen kotihoidon kannalla alle 3-vuotiaille. Näin siis tämäkin vuosi starttasi paineessa, että pitäisi olla jo töissä ja samalla haluan tarjota lapsilleni edes osaksi aikaa kotihoidon. Eiköhän arki siitä lähde rullaamaan! Oliko muilla pieniä, joilla arkeen paluu otti lujille?

Entäs sitten se viikonloppu? Bongasin Aamulehdestä lauantaiaamuna, että Koukkuniemen sekä Lapinniemen rantaan on ilmestynyt jääpuisto Aapeli-myrskyn myötä. Näsijärveltä roiskunut vesi on jäätynyt puihin, siltoihin ja kaikkeen mitä rannasta löytyy. Arvatkaa pitikö rynnätä sinne kuvaamaan? Näky oli pysäyttävä. Porukkaa oli paljon rannassa kuvailemassa, minä taisin olla ainoa joka hyppi ilman takkia. Luonnon kauneus oli mahtavaa ja näistä kuvista tuli ehkä omat suosikkini pitkiin aikoihin. Jotenkin tuo tyhjänä avautuva järven selkäkin oli minusta pysäyttävä maisema. Pari tuntia kuvien ottamisen jälkeen, kello 17 Näsijärvi oli virallisesti jäätynyt kokonaan. Hassua, että satuimme järven jäälle juuri sinä päivänä, kun se jäätyi kokonaan umpeen. Jotenkin pysäyttävä päivä, maisema ja luonnon mahti. Mihin se pystyykään.

Jäältä jatkettiin eteenpäin huurteisiin tunnelmiin, nimittäin Frozen-synttäreille. Oli niin kovat hulinat, että pitkästä aikaa taaperon kanssa ei tarvinnut tehdä minkäänlaista nukkumaanmenotaistoa. Sunnuntaina olimmekin sitten täynnä energiaa ja suuntasimme aamupäivästä laskettelemaan ja iltapäivästä kipitin vielä hiihtämään. Sanoisin, että kuopuksella oli intoa laskettelua kohtaan enemmän viime talvena kuin nyt, mutta sinnikkäästi jumppasin tunnin hänen kanssaan miehen ja esikoisen viilettäessä isoja rinteitä. Hiihtäminen oli aivan mahtavaa ja viuhtoessani Kaupin metsissä en voinut uskoa, että vuosi sitten tammikuussa päällä oli edelleen 17 vuoden hiihtotauko! Niin sitä ihminen hurahtaa. Kaveri yllytti lähtemään Pirkan hiihtoon ja vähän yllytyshulluna mietin sitä puolikasta, eli 45 kilometrin lenkkiä, mutta saas nähdä toteutuuko tapahtuma tai oma osallistuminen.

mekko OBJECT/ kengät MUSTANG (Prahasta)/ takki ESPRIT/ korvikset RUNOKKA

Vuoden ensimmäiselle viikolle tuli lopulta kahdeksan tuntia treeniä ja energiaa piisaa. Vasta viikko takana sitä, kun lupasin hiljaa mielessäni tsempata elintapojani parempaan suuntaan ja jo viikon kohdalla lisääntyneet energiatasot näkyivät. Kyllä jaksoi jumpata uhmaikäisen, hanskoja heittelevän muksun kanssa rinteessä, kun Suunto kädessä kertoi, että takana on 9,5 tunnin yöunet. Ei vaadi paljoa tsempata itselleen monipuolisempaa ravintoa, pidempiä yöunia ja muuta, kun se alkaa heti näkyä olossa.

Tällaisilla fiiliksillä täällä siis lähdettiin arkeen ja nautittiin viikonlopusta. Ja hei, olen lukenut arvontapostauksesta postaustoiveitanne ja otin jo parista kopin, toiveita tulossa siis!

Oletko käynyt Koukkuniemessä ihastelemassa Aapelin aikaansaannoksia? Kuinka oma arkesi lähti rullaamaan?

P.S. Huomenna suljen asuäänestyksen ja tuoksuarvonnan, vielä ehdit mukaan, klik!