Koska ei ole vielä loppiainen ja ainakin meillä ovat joulukoristeet paikallaan, voi vielä palata joululahjoihin, eikö? Kaipaan hirveästi oikeaa kuusta, sillä kotona meillä ei sellaista ollut. Nappasin joululahjoista kuvia keskellä pakkaushärdelliä ja tajusin, että unohdin muun muassa kuopuksen ykköstoiveen kuvata, oli vähän liikaa ajateltavaa!

Me siis päätimme ihan viime metreillä, että lapset saavat yhdet lelulahjat. Esikoinen toivomansa Scruff a luv-lemmikin ja kuopus robokoiran. Muut lahjat tulivatkin pääasiassa kummeilta, isovanhemmilta, tädiltä ja.. Ei kun joulupukilta! Toive siitä, ettei täytettäisi leluilla enää kotiamme oli kuitenkin kiirinyt tontun korviin. Tytöt saivat tuplana kaiken, molemmille tuli Frozen-kasvopyyhe, Disney on Ice-liput, lahjakortti Leon leikkimaahan, yksisarvisaamutakki, puuhakirjat, kyniä ja niin, ostimme vielä hurahduksessamme Frozen-meikkejä esikoiselle. Juu, kukapa eskarilainen tarvitsisi meikkejä, mutta hän on niin halunnut kokeilla minun, että parempi ehkä kokeilla lasten meikeillä. Setissä oli myös vesiliukoisia kynsilakkoja, mikä on todella hyvä, sillä kynsilakkojen kemikaalithan ovat hurjan allergisoivia ja lapsille epäsopivia. Mutta samalla vähän tylsä, kun vaivalla laitetut lakat lähtivät yhdellä saunakerralla.

Joka tapauksessa joulun hittijuttu oli kirja, joka saatiin vasta tapaninpäivänä veljeltäni ja kälyltä. En ollut moisesta kuullutkaan, joten tahdon vinkata teille tuon kirjan. Se on ollut ihan hitti niin lasten kuin isänsä mielestä, joka on sitä pääasiassa lukenut. Minä olen myös välillä päässyt sitä lukemaan ja voin kertoa, että kyseessä on hyvin kieli poskessa kirjoitettu kirja ja samalla niin todentuntuinen. Yksikin sivu päättyi lauseeseen ”luulit, että tarina loppuu tähän, ahhahhaaa, eipäs lopukaan, vaan seuraavalla sivulla alkaa uusi”. Esikoinen katsoi epäuskoisesti minua miettien, keksinkö omiani vai lukeeko kirjassa todellakin näin.

Kirjassa seikkailee pieni tahtonainen, Prinsessa Pikkiriikki ja kirjassa on yhdistetty kolme hänen seikkailukirjaansa koottuina tuhmurointeina. Sivuja on 140, joten luettavaa piisaa, sillä kuviakaan ei ole hirveästi. Yllättävän hyvin 2-vuotiaskin jaksaa kirjaa kuunnella. Prinsessa lähettää vanhempansa Himskattiin, jonne muuten mekin olimme miehen kanssa joutumassa, jotta tytöt saavat syödä loputtomiin karkkia ja suklaapuuroa. Kunnes selvisi, että Himskatissa syödään vain jätskiä ja vanhemmilla oli siellä kivaa. Sen jälkeen esikoinen halusikin lähettää itsensä sinne! Suosittelen lämpimästi kaikille pienten tahtonaisten vanhemmille, tässä on paljon, paljon tuttua ja samalla ihan absurdeja juttuja. Naurattaa kaikkia!

Miehen paketeista paljastui oikein perusjoululahjakamaa, mutta hän oli niitä itse toivonutkin. Pyjaman ja alusvaatteiden lisäksi Juoksijan sielu näytti vangitsevan hänet hyvin sohvankulmaan jouluna. Pelkäsin sen olevan liian minun tyylinen kirja (mies yleensä lukee vähän enemmän tieteellisiä juttuja), mutta kovasti häntä on hymyilyttänyt lukea kirjan kirjoittaneesta Tarja Virolaisesta, joka hurahti juoksuun lähempänä neljääkymppiä. Söi sinkkiä hulluna ennen juoksukisoja ja ajatteli, että on maailmanloppu, kun jalkaan tuli rasitusmurtuma. Liekö tuossa naisessa jotain tuttua… Minäkin aion tämän ehdottomasti lukea ja uskaltaisin suositella kaikille juoksusta innostuneille!

Ja sitten se kolmas suositus! Minun paketeista löytyi Uhanan tunikan lisäksi ihana merinovillapaita, jota suosittelen lämpimästi juoksijoille. Eilenkin mentiin aika hyisessä talvikelissä ja tuo paita pitää lämpimänä, ei tunnu hikiseltä vaikka hikoaakin ja kaulus nousee todella ylös ja pitää kaulan lämpöisenä. Ihan nappipaita kaikkeen talviurheiluun ja ulkoiluun, merkki on Ulvang. Lisäksi omissa paketeissani oli kosmetiikkapussi, olen käyttänyt ehkä 20 vuotta isäni työpaikalta saamaansa mainospussia. Aika tyylikäs, mutta kestävä on ollut!

Niin ja yksi vinkki vielä! Saimme veljeltä ja kälyltä lahjakortin Lautapelit.fi-kauppaan, jonka käytin heti joulun jälkeen. Nappasin Carcassonnen safariversion mukaan ja lapsille Ubongon. Carcassonnea pelasimme aikanaan paljonkin ja sen opettelu vaatii vähän kärsivällisyyttä, ensimmäinen pelierä safariversiota kesti aamukolmeen. Mutta on tosi hauskaa ja kiva, kun sitä voi pähkätä kaksin, suosittelen! Tykkäsin safariversiosta ehkä jopa enemmän kuin normiversiosta. Ubongo oli itselleni vieras peli ja otin siitä matkaan junioriversion, josta esikoinen tykkäsi kovasti. Vaikeammilla puolilla on haastetta aikuisillekin. Kyseessä on siis logiikkapeli ja säännöt on hetkessä opittu. Suosittelen näitä pelejä lämpimästi talvipäivien ratoksi!

Joten me saimme kivaa tekemistä ja uusia hyviä, nappiin osuneita lahjoja tänä jouluna. Halusin vinkata näistä, sillä esimerkiksi tuo lastenpeli ja -kirja olivat itselleni ihan uusia, mutta todella kivoja tuttavuuksia!

Mitä pukki toi sinulle? Ovatko nämä vinkit ihan tuttuja juttuja?