Pidimme perinteistä kiinni äitini kanssa suunnatessamme Kaija Koon Hartwall-areenan keikalle. Edellisestä kerrasta Areenalla sekä Tomi Björkin Bronda-ravintolassa oli kulunut neljä vuotta. Nyt suuntasimme ennen keikkaa syömään uudehkoon, Tomin sekä Matti Wikbergin Ventunoon, joka löytyy Designmuseon vierestä Korkeavuorenkadulta. Se sijaitsee Ohranan talossa eli tsaarin ajan salaisen poliisin rakennuksessa. Rakennus oli toiselta puolelta remontissa ja ikkunan takana hipsivät työmiehet meinasivat viedä huomioni pariin otteeseen, mutta sisäpuolella oli oikein lämmin ja niin sanotusti jämpti tunnelma. Astuimme nälkäisinä sisään jo vähän ennen viittä jolloin keittiö aukesi iltaa varten ja hipsin tutkimassa paikkaa kännykkäni kanssa. Järkkäri ei päässyt reissulle mukaan, joten pahoitteluni puhelimella otetuista kuvista.

Marraskuun illassa palavat kynttilät, ikkunan takaa suhahtava ratikka ja ihana iso napolilainen puu-uuni toivat tunnelmaa paikkaan. Aloitimme illan bellineillä ja sanoisin, että oli ehkä paras sellainen, jonka olen maistanut. Persikkapyre oli ihanaa! Päädyimme aika äkkiä ruokavalinnassamme maistelumenuhun, joita oli valittavana kaksi eri kokoista. Otimme niistä pienemmän ja sen kanssa viinipaketin, jonka sai myös jakaa. Kiva ehdotus tarjoilijalta oli puolittaa se, niin hinta ei nouse niin korkeaksi ja juotavaa ei tule niin isoa määrää yhdelle.

Ventunossakin mennään samalla periaatteella kuin muissa Björkin ravintoloissa, eli ajatus on jakaa annoksia, mutta jakamattakin pärjää. Minä skippasin punaisen lihan menussa, eli kaksi maistelumenun seitsemästä annoksesta piti muokata, mutta se ei ollut ongelma.

Sitten vain ensimmäisen ruoan kimppuun, järjestys oli eri kuin netissä löytyvässä versiossa. Ensimmäisenä äitini maisteli siis fenkolikeksiä ja mausteista makkaraa, minä sain puolestani katkarapua ja mustekalaa simpukankuoressa. Oli muuten hurjan kaunis annos, äiti puolestaan kehui kovasti makkaran makua. Illallinen jatkui ihanan maukkaalla risottopallolla ja seuraavaksi pöytään tuotiin suoraan uunista juustoinen leipä, jossa oli kolmea eri juustoa. Voitte uskoa, kuinka hyvää oli.

Olimme etukäteen miettineet kuinka pieniä tai isoja ovat maistelumenun annokset ja kaikki olivat kohtuullisen pieniä ja ihanan erilaisia makuja. Seuraavaksi saimme maistella raakaa kuningasmakrillia ja oliivia, joka omasta mielestä oli menun ehkä tylsin osio. Sitten tuli se, joka pamautti mahat kunnolla täyteen, eli pasta. Menuhun kuuluva haudutettu häränrinta oli äitini mielestä menun parhaita annoksia ja todella maukas. Minä sain puolestani sienipastaa ja jäin kyllä kaipaamaan siihen enemmän suolaa tai makua. Se oli niin ulkonäkönsä kuin makunsa puolesta aika halju. Kun kerroin asiasta tarjoijalle, hän kertoi että yleensä moittimista tulee liiasta suolasta. Äitini testasi sieniversion myös ja oli kyllä samaa mieltä mauttomuudesta.

Viimeinen lämmin ruoka oli paistettua kalaa, sinipallas frittereitä ja peruna-kaalipaistosta. Tämä annos oli taas puolestaan todella ihana. Illan kruunasi sitruunapiirakka ja karhunvatukkasorbetti, olimme molemmat annoksesta naama muikeana. Hurjan hyvää! Ja vaikka kyseessä oli jo seitsemäs ruokalaji, sen jaksoi hyvin ja sitruuna oli ihanan kevyttä ja raikasta monen ruokalajin jälkeen. Tänne kannattaa mennä jo pelkästään tämän takia! Jälkiruokaviinikään ei ollut makea ja tuhti kuten monesti, vaan punainen ja pirskahteleva, todella nappi valinta sekin!

Tarjoilijamme oli ihanan napakka ja täsmällinen, ainoa mitä jäimme kaipaamaan oli tarkempi avaus viineistä. Ne vain tulivat laseihin ilman sen tarkempia kertomuksia tai maisteluita. Toisaalta kivan rentoa. Kokonaisuus oli niin hyvä ja jälkkärikin ihan yliveto, että annoin anteeksi välissä tulleen mauttoman pastan. Seitsemän ruokalajin setin jaksaa kyllä hyvin syödä, isompi menu olisi jo tehnyt tiukkaa.

Italialaiseen keittiöön nojaava Ventuno tarjoilee kaikkea aamiaisesta illalliseen, eli siellä voi vierailla moneen vuorokauden aikaan. Remontti talossa valmistuu vuodenvaihteessa ja siihen valmistuu 60 luksusasuntoa, joten oven takana häärivät työmiehetkin ovat pian poissa. Niin ja miksi otsikoin tämän postauksen näin? Koska idea ravintolasta tuli jostain Tanssii tähtien kanssa ohjelmasta, jossa äitini oli kuullut Jaana Pelkosen sanovan Ventunon olevan hänen lemppareitaan. Itsenäisyyspäivänä Jaana puolestaan kruunattiin Linnan juhlien kuningattareksi ainakin iltapäivälehtien mukaan, joten näin me kävimme testaamassa kuningattaren lempparin.

Suosittelen lämpimästi, käy sinäkin! Ihana idea vaikka joululahjaksi istua pitkän kaavan mukaan maistelemassa! Onko kokemuksia paikasta? Ja kiitos äiti upeasta synttärilahjasta!