Kuka muistaa omasta lapsuudestaan Kivatin tuotteita? Minulle tuo logo on jotenkin piirtynyt mieleen lapsuuden kypärämyssyistä ja ajatuksiin on jäänyt, että merkki on luotettava ja kotimainen. Sen enempää merkkiasioita en lapsuudessa ole ajatellut, mutta omien lasten myötä on tullut paluu villahaalarien sekä kypärämyssyjen maailmaan ja nelisen vuotta sitten ostaessani noita tuotteita 1-vuotiaalle esikoiselle, valitsin kaupasta Kivatin myssyn sekä haalarin. Ehkä alitajunta ohjasi valintaa oman lapsuuden perusteella, mutta tuo villahaalari on palvellut meitä tähän syksyyn asti, kahdella lapsella. Vaikka olen niin sanotusti kohdellut sitä kaltoin (en pessyt täysin villanpesuohjeiden mukaan), se on säilynyt ehjänä ja lämmittänyt kahta lasta. Siihen on kaatunut mehut ja kaakaot (ainahan laskettelurinteessä kiskotaan vähän toppahaalaria pois, ja villahaalari alla ottaa osumat), mutta tahrattomaksikin se on aina pesussa saatu. Nyt se on molemmille liian pieni ja oli aika saada tytöille päälle uudet villahaalarit.
Itse koen tuon haalarin näppäräksi vaatteeksi, joka on helppo esimerkiksi lapsen itse pukea. Nyt kun eletään tätä kura-aikaa, en raaski laittaa tytöille uusia toppia päälle kuraan, vaan mieluummin laitetaan villaa välikausiasujen tai kuravaatteiden alle. Villahaalari toimii hyvin esimerkiksi automatkoilla, jos muut vaatteet ovat kurassa, olen heittänyt tytöt esimerkiksi tarhaan pelkässä villa-asussa.
Kävimmekin lokakuussa valitsemassa Kivatin tehtaanmyymälästä uudet villahaalarit ja valinta oli ”yllättäen” kauniin roosan värinen. Esikoinen jopa harkitsi Haukku-haalaria, mutta päätyi sitten kuitenkin vaaleanpunaiseen haalariin. Koot menevät haalareissa 10 sentin välein, eli otin vähän reilut haalarit, sillä toivon näiden palvelevan pitkään. Nyt sain mukaan Kivatin uutta villalle ja silkille tarkoitettua pesuainetta, joten lupaan kohdellakin näitä kauniita merinovillaisia haalareita vähän paremmin kuin edeltäjäänsä! Uutuustuote on biologisesti hajoava, hellävarainen iholle eikä sisällä väriaineita. Uskon, että talven hiihtoreissujen jäljiltä (voi tuleehan lunta ja hiihtoreissuja!) villahaalarit vaativat taas mehu- ja kaakaotahrojen poistoa. Saimme matkaamme myös merinolapaset ja -sormikkaat, jotka sointuvat nätisti haalarien harmaaseen resoriin.
Niin ja hei, se filosofia Kivatin takana! Olen vasta viime vuosina tutustunut yritykseen paremmin ja tähän asti ajatellut sen olevan kotimainen ja luotettava. Eikö ole hauskaa, mitä mielikuvia ja brändiuskollisuutta lapsuudesta jää? Kivat on syntynyt vuonna 1975 sen tuloksena, ettei Jukka Puskala löytänyt allergiselle lapselleen sopivia sormikkaita. Niin alkoi sormikkaiden valmistus itse ja tuotevalikoima on laajentunut vuosien saatossa. Vaatteet tehdään Suomessa, kaikki materiaalit ovat myrkyttömiä ja kaikki työvaiheet suunnittelusta ompeluun tapahtuvat saman katon alla Tampereella. Luotettava on siis todellakin se sana, jonka voi tähän merkkiin liittää. Ja kestävyys!
Koska olen vähän höyrypäinen täti, mitä tulee parin kuukauden ikäiseen veljentyttööni, haluan hommata hänelle kaikkea, mitä olen omassa lapsiperhearjessamme kokenut hyväksi. Niinpä vein ristiäisiin hänelle muun muassa Kivatin villahaalarin, jossa pienen on hyvä nukkua talvella kärryissä. Onneksi muuten kysyin kälyltä mielipidettä väristä, sillä aika pinkkifanina ja kahden pinkkiä rakastavan tytön äitinä olisin ottanut kolmannenkin haalarin roosan sävyssä. Tajusin kuitenkin, että makumme on vähän erilainen ja kysyin, tykkääkö pinkistä, kuvasta näette, mikä oli vastaus. Tädin pieni uinuu talvella siis harmaassa haalarissa.
Tänäkin aamuna saattelin kaksi pinkkihaalarista tyttöä tarhaan ja kannoin rapaiset päällyvaatteet sylissä. Helppo yhdistelmä sanoisin ja nätti haalari, vai mitä?
Kenellä on ollut Kivateja lapsuudessa tai omilla lapsilla nyt?
*roosan väriset haalarit, käsineet sekä pesuaine saatu