Hyvää isänpäivää kaikki isät sekä isoisät! Me vietimme vähän ennakkoon jo eilen isänpäivää, sillä siihen tarjoutui helpommin lauantaina tilaisuus.

Touhotin niin täysillä omien lapsieni isän isänpäivää, että oma isä jäi vähän jalkoihin. Tästä tuli jo huono omatunto, sillä oma isäni on ollut elämässäni hyvinkin tärkeä hahmo ja minä olen ollut ainoana tyttärenä selkeästi vähän pilalle hemmoteltu. Tähän syksyyn asti myös omat tyttäreni olivat ainoat hänen lapsenlapsensa ja samaa henkeä oli havaittavissa, hemmottelua. Se isoisälle sallittakoon. Tällä hetkellä oma elämä pyörii tiiviisti perheen ympärillä, mutta on aivan parasta, että myös isoisä jaksaa siihen osallistua. Hän yhdessä mummin kanssa on ollut lukemattomat kerrat lastenvahtiapuna, kärrännyt vauvojani päiväunille ja osallistunut niin täysillä kuin välimatkan puolesta voi.

Omien tyttärieni isä on sellainen pakkaus, etten tiedä mitä sanoisin. Melkein ehkä parempi, jos en sanoisi mitään, vain toteaisin vain kiitos. Ehkä eniten kiittäisin siitä, että molempina vauvavuosina hän on valvonut ja paljon töidensä ohella. Suojellut minun untani ja jaksamistani, nukkunut vauva kainalossa kun itse en ole pystynyt aina niin nukahtamaan ja lähtenyt tyttöjen kanssa mummilaan yöksi antaakseen minun nukkua kotona yön. Hän on kuskannut lähes aina tytöt harrastuksiin, hän on opettanut heille kuun ja tähdet (siis kirjaimellisesti) ja pitänyt kuria. Vienyt laskettelurinteeseen, metsäretkelle, pyöräilemään ja uimaan. Sanon monesti, että minä en ole se tiukin sokerityyppi tai muuta meidän perheessä (koska näin usein ajatellaan), vaan isänsä pitää vielä paljon enemmän huolta puhtaasta ruoasta ja ulkoilusta. Eilisen ennakkoon syödyn isänpäiväaterian jälkeen tulin vähän muiden perästä saunaan ja kuuntelin keskustelua, jota isät ja tyttäret kävivät siellä veden kolmesta olomuodosta. Kyllä nauroin sisäänpäin, on se hyvä että lapsella on kaksi vanhempaa, itse saatan puhua vähän eri asioista.

Isänpäivänä halusimme muistaa isää sillä yhdessäololla ja sovimmekin, että teemme uimahallireissun yhdessä. Olemme pitkään puhuneet leffaan menosta esikoisen kanssa, mutta hän sanoi, ettei voi mennä äidin kanssa elokuviin isänpäivänä, vaan vie iskän leffaan. Halusin myös muistaa lasteni isää jollain lahjalla, mutta millä? Tökki hirveästi, että joka paikassa kehoitettiin ostamaan jotain uutta, enkä halunnut niitä peruskalsareita tai partavesiä tai paitoja. Sitten törmäsin Iineksen pipoihin, joita hän tekee nykyään pienissä erissä myyntiin. Jyväskylästä lähtöisin oleva nuori nainen, yrittäjä, blogikollega ja hänen itse käsintehdyt piponsa – oliko hei vähän innostava ja mielestäni ekologinen vaihtoehto!

Laitoin siis tilaukseen mustan pipon miehelle ja kun paketti saapui, siellä oli minullekin yllätyksenä pipo kaupanpäällisenä. Tuli ehkä maailman paras mieli ja pipolle vielä enemmän arvoa. Kävimme eilen jollain tapaa kuvaamassa pipoja – tytöillä oli kiire kaverisynttäreille ja miestä taisi ahdistaa kameran ”väärä” puoli. Lisäksi hän illalla älysi, ettei ollut viikonloppuna ajanut partaansa ja kysyi, kelpaako nyt ”sinne sun blogiin”. Tämä kysymys pysäytti. Väliäkö parralla, väliäkö blogilla. Koska hän enemmän kuin kelpaa meille, juuri sellaisena kuin on. Ja se, mitä hän on arjessamme ja elämässämme, on tärkeämpää, kuin yksikään kuva tai blogipostaus.

Olen onnellinen, että tänään saan muistaa niin omaa isääni, joka on ukkina suuri osa lasteni elämää ja lasteni isää, joka on tiukka ja rehellinen, rakastava ja jaksava, pitkäpinnainen ja turvallinen.

Hyvää isänpäivää kaikille! Miten teillä vietetään isänpäivää?

Ja kiitos Iines pipoista! Jos mietit hyvää sekä ekologista joululahjaideaa, niin suosittelen kurkkaamaan Iineksen pipot!