Niin. Ei siis vuonna 1985, biisi joka alkoi otsikon vuoksi soimaan päässä, vaan vuonna 1995. Miksikö silloin? Inspiraationa toimi perjantaina alkanut Vain Elämää. En usko, että katselen uusinta kautta juurikaan, mutta ensimmäistä jaksoa oli pakko vilkuilla Rasmuksen vuoksi. Kyllä, minä luukutin 1990-luvun alussa ihan hirveästi Rasmusta. Osaan edelleen jokaisen biisin ulkoa levyltä Playboys, joka ilmestyi vuonna 1997. Se ihana iloinen oma tyyli, mikä Rasmuksella oli, iski tuolloin. CD-soittimessa pyöri tuon levyn lisäksi Nirvana, Apulanta ja Juustopäät. Kaikkien kotimaisten keikoillekin pääsin. Vuonna 1995 maksoimme muistaakseni Apulannan keikasta Vaajakoskella 10 markkaa ja meitä oli siellä koulun juhlasalissa kourallinen. Voi että noita aikoja!

Vain Elämää kysyi facebookissa, mitä muistoja vuodesta 1995 nousee ja sen myötä olenkin elänyt viikonlopun vähän muistoissani. Sehän oli itse asiassa aika merkityksellinen vuosi elämässäni.

Mitä muistan vuodesta 1995? Muun muassa nämä:

– Sain ensisuudelmani. Tuo poika oli muuten syntynyt täsmälleen samana päivänä kuin nykyinen mieheni. Tämä vähän hämää, kun muutenkin uskon kohtaloon.

– Suomi voitti MM-kultaa. Muistan koulun käytävillä huutaneet luokkamme pojat, joista yksi kaiversi huoneessani kirjoitusalustaan numerot 4-1.

– Pääsin ekoja kertoja keikoille. Olimme Apulannan keikalla keväällä 1995 Vaajakoskella jossain jumppasalissa. Seuranani oli elokuussa Haikossa avioitunut kaveri. Päällä oli sähkönsininen Apulanta-paita ja otimme kuvia filmikameralla Tuukan ja Sipen kanssa koulun takana ennen keikkaa. Muistan, että Tuukka taisi olla pari kaljaa nauttinut.

– Olin äitini kanssa perinteisessä helatorstain tapahtumassa eli Naisten askeleessa, jota ei enää Jyväskylässä järjestetä. Satoi LUNTA. Väittäisin että tämä tapahtui vuonna 1995, voisi tietysti googlettaa helatorstain sään, mutta luotan muistiin. Olimme umpijäässä. Äitini kiersi vain 7,5 kilometrin lenkin, vaikka oli aina kiertänyt 10 km, koska minä valitin kylmyyttä. Häntä harmittaa ehkä vieläkin tuo ryppy kympin riveissä, hih!

– Aloitin jumppapirkkoilun nuorisoaerobicin muodossa. Rakastin heti v-askeleita, askel-polvea, grapewinea ja muita perusjumppajuttuja.

– Menin yläasteelle. Muistan, että päälläni oli mielestäni maailman magein musta anorakki ja mustat Adidaksen tennarit (hah, some things never change, tennarityttö!).

– Kummisetäni vei minut elokuussa 1995 Green Dayn keikalle. Jouduin lähtemään kohti Helsinkiä kesken koulupäivän ja muistan, kun pari poikaa luokaltamme olivat ihan vihreinä kateudesta. Nukuin automatkan kotiin takapenkillä ja isäni ajoi yötä myöten, jotta pääsin taas aamulla kouluun (keikka oli muistaakseni torstaina). VITSI OLI SIISTIÄ!

– Aloitin koripallon (ja kuljin myöhemmin treeneissä AINA nappiverkkareissa, en olisi ikinä uskonut niiden palaavan muotiin!)

– Sitten se kököin juttu: luulin ettei niin ”vanhana” saa enää hammasrautoja. Syksyllä 1995 sain telaketjut sekä ylä- että alahampaisiin. Yksi syy taas kiusaamiselle. Seiskaluokalla alkoi koko yläasteen kestänyt kiusaaminen ja huorittelu. Punastelusta, hammasraudoista, ties mistä.

paita MANGO/ mekko OBJECT/ takki ONLY/ kengät ZARA (second hand)/ korvikset UHANA DESIGN

Tapahtuihan tuona vuonna vaikka mitä muutakin, mutta nämä asiat nousivat ensimmäisenä mieleen. Voi että kaipaan noita Apulanta-aikoja, kun lippuja ei todellakaan myyty loppuun, pääsi aina eturiviin ja poikien kanssa juttelemaan. Kiitos Vain elämää kun innoitit! Tätä miettiessä tajusin, kuinka älyttömän suuri voimavara musiikki on aina ollut minulle. Ei ole päivääkään kun en kuuntelisi ja laulaisi voimabiisejäni ja CD-kasani ysäriltä on valtava, juuri katselin niitä viime viikolla. Voi musiikin iloa!

Kuvissa on fiilistelyä menneelle, niissä sanotaan heipat kesälle ja samalla fiiliksessä on pientä haikeutta, mitä itselleni tuli vuotta 1995 ajatellessa. Saimme pienen sateen pellossa kuvatessa päällemme, joten viimeinen kuva on hassusti vähän eri värinen pilvimassan takia. Sitten kipitettiin karkuun sadetta, enkä tarkastanut lopputulosta, mutta tykkäsin niin kuvasta että olkoot vähän eri sarjasta mukana!

Mitkä ovat omat suurimmat muistosi ysärin puolivälistä? Fiiliksiä asusta?

P.S. Elokuun asuäänestyksen voitti ylivoimaisesti asu nro 2 ja Maaret Kallion kirja lähti puolestaan Jessicalle. Kiitos äänestäneille!