Eilen paisteli aurinko selkääni, kun pyöräilin kohti keskustaa. Olin matkalla Hallituskadulle uutuudenkarheaan Winebridgeen. Ajattelin maistavani paria viiniä, näkeväni ehkä tuttuja ja tulevani parin tunnin sisään kotiin. Ilta olikin paljon pidempi ja mahtavampi kuin osasin etukäteen aavistaa! Astuin odottavin fiiliksin sisälle ravintolaan, jossa aiemmin palveli posti. Posti ei asiakkaan näkökulmasta näyttänyt kovin suurelta, joten yllätyin ravintolan tiloista!
Sisällä oli kaunis tunnelma ja astuimme suoraan Keski-Eurooppaan sisustuksen puolesta. Kaikki oli laitettu uusiksi ja takaosasta löytyi yllättävän laaja kokoustila, jonka voi varata yksityiskäyttöön ja järjestää vaikka karonkan tai firman tilaisuuden. Menun voi pyytää toiveidensa mukaan, eli sen ei tarvitse olla juuri sitä, mitä ravintolan listalta löytyy. Lisäksi takaosasta löytyy kabinetti, jonne menimme maistamaan neljää viiniä ja kuuntelemaan omistajan, Timo Jokisen tietoutta viinistä. Ja sitähän löytyy, Timo, aka viini-Timo, on työskennellyt viinien parissa yli 30 vuotta. Winebridge on hänen uusin saavutuksensa ja siellä järjestetään muun muassa monenlaisia maistelutapahtumia.
Siinä sitten ihmettelimme laseihimme tuijotellen, minä, Janica, Karoliina, Minttu, Piia sekä Krista. Timo pyysi huikkaamaan mitä rypäleitä ensimmäisessä lasissa on ja taas tuli se jännitys, mikä on aina mukana, kun olen osallistunut viininmaisteluun. En osaa sanoa tästä mitään järkevää, hyväähän tämä on, tuo toinen vähän kuivempaa, mutta… Asiantuntijamme Janica haisteli viinistä herukat ja muut, mutta rypäleitä ei osannut kukaan arvata. Onneksi Timo jaksoi vastailla meille kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin lähtien siitä, onko viinin pyörityssuunnalla väliä sitä haistellessa (ei ole). Viini on maataloustuote, johon ei vain osata Suomessa suhtautua sillä tavalla. Turha snobbailu sen ympäriltä oli tästä tilaisuudesta poissa!
Kuulimme niin monta pientä faktaa viinistä, että harmitti, kun mukanani ei ollut paperia ja kynää, olisi pitänyt tehdä muistiinpanoja. Kerroin, että oma viini”löytöni” on tänä kesänä ollut lasikorkkisessa pullossa oleva rose. Timo kertoi, että lasikorkit on kehitetty mm. lentoyhtiöitä varten. Kun viiniä kaadetaan ykkösluokassa lasiin, täytyy korkki saada välittömästi kiinni, jottei ilmassa olevat pöpöt pääse pilaamaan loppupullon makua. Muun muassa tämän takia on lasikorkit kehitetty. Hän kertoi kuriositeettina, että englantilaiset kuohuvat ovat monesti kilpailuissa päihittäneet the one and onlyn eli samppanjan. Ja että isot merkit, kuten Bollinger, ovat ostaneet alueita Englannista viininviljelyynsä, sillä maaperä on sama, mutta ilmastonmuutos alkaa vaikuttaa jo rajusti Keski-Euroopan viinintuotantoon ja ilma on liian lämmin.
Maistelimme pinot gris-rypäleitä Alsacesta, Baskimaan valkoviiniä, jonka rypäleet olivat liian vaikeita muistaa, roseeta Portugalista sekä punaviiniä Ranskasta. Monen yksityiskohdan jälkeen pääsimme maistelemaan juttuja menusta. Timo kertoi, että heidän viinejään saa tilata senteittäin, eli saa päästää irti perinteisestä 12, 16 vai 24 senttilitraa kysymyksestä ja tilata vaikka 4cl jotain ja saman verran toista maistellakseen uusia makuja. Ruoan kohdalla ajattelin, että syön vähän juustoja ja oliiveja, mutta totuus oli sellainen, etten uskaltanut edes unelmoida! Pöytään tuli ensiksi alkupaloja sekä ”valkoista pizzaa”, eli ranskankerma-sipuli-pekonitäytteellä olevaa pizzapiirasta. Tätä kehui koko pöytä, jäi minulta valitettavasti pekonin takia maistamatta.
Ruokailoittelu jatkui filolehden päällä olevilla tiikeriravuilla ja avokadomoussella (taisi olla monen suosikki koko menusta) ja seuraavaksi maistelimme täydellisesti kypsennettyä nieriää. Olin aivan täynnä jo tässä vaiheessa, joten kun pöytään kannettiin karitsaa, en olisi jaksanut muuta kuin maistella sen kyytipoikana ollutta ihanan mausteista couscousia. Väliin söimme juustoja, toki kun viinibaarissa ollaan ja sitten maisteltiin vielä kaksi jälkkäriä, suklaa-parfait sekä flan eli paahtovanukas karamellikastikkeella. Näistä ensimmäinen eli suklainen oli taivaallinen. Kuin Fazerinaa moussena kuvaili Karoliina. En ole hetkeen maistanut niin hyvää jälkkäriä, lämmin suositus!
Illan kruunasi meille juttelemaan tullut kokki, joka oli kotoisin Argentiinasta, omasi espanjalaisia sekä italialaisia juuria ja oli opiskellut muun muassa Ranskassa. Tämän rouvan juttuja olisi kuunnellut vaikka kuinka, mutta hän lupasi eläkkeellä kirjoittaa elämästään kirjan. Ostan heti, lupaan, oli sen verran mielenkiintoiset tarinat ja mutkat, joiden kautta oli päätynyt Suomeen asumaan. Tämä monikulttuurinen tausta näkyi kyllä ruoissakin, se oli kuin makumatka ympäri maailman!
Neljä tuntia myöhemmin, maha aivan ratkeamispisteessä, suu kipeänä hymyilemisestä ja mieli iloisena naisten seurasta lähdin polkemaan kotia kohti. Tänne on päästävä uudelleen miehen kanssa, tai täytyy viedä vanhempani Tampereen visiitillä maistelemaan! Suosittelen lämpimästi! Syksyllä on tulossa monenlaisia teemailtoja, niitä kannattaa kurkkia nettisivuilta.
Kiitos naiset ja kiitos Timo sekä henkilökunta! Oli todella onnistunut ilta!
Oletko jo ehtinyt testaamaan paikan? Entä tykkäätkö käydä maistelemassa uusia viinejä?
*Söin ja join ilmaiseksi