No mikä oli parasta lomalla, kysyi mies viimeisenä päivänämme. Mielessä vilahteli vastaukset auringosta kahdenkeskisiin hetkiin parvekkeella, uimisesta aamuseiskan hiljaisiin lenkkihetkiin. Mutta tiesin silti heti, mikä oli parasta. Se, että olimme yhdessä niin paljon. Tytöt ottivat kaiken irti isästään. Kun päivistä putoaa ruoanlaitto, pyykkäys ja muut velvoitteet, on vain aikaa olla yhdessä. Molempien lasten kanssa, miehen kanssa, nelistään, kaikkia eri komboja ehdittiin toteuttaa. Sitä ehtii tutustuakin lapsiinsa täysin eri tavalla, kuin arjen pyörityksessä ja pitää rauhassa sylissä, kävellä käsi kädessä ja vain leikkiä ja puuhata. Tytöt ovat kaivanneet isäänsä talvella hirveästi ja minä vuodatin salaa onnenkyyneleitä aurinkolasien takana, kun katselin heidän puuhiaan. Montako kertaa kiitin mielessä perheestä ja lomasta.
Isi on päästetty takaisin töihin ja laukut odottavat purkajaansa, joten ei kai se auta kuin ryhtyä hommiin. Kiitos, kun elitte reissua mukanamme Instan kautta ja ihanaa tiistaita kaikille! Onko siellä loma edessä pian?