Pyysin muutama viikko sitten, jos mies suostuisi vieraskynäkseni blogiin. Olen pyytänyt aiemminkin, mutta homma on jäänyt ja hän on selkeästi nostanut riman liian korkealle. Nyt pyysin, että jos ahdistaa, kirjoita vaikka ranskalaisin viivoin ja minä editoin lauseiksi. Kun sähköpostiini kilahti hänen kirjoituksensa torstaina, itkin isosti. En tekstin karmeuden takia, vaan hänen sanojensa takia. Ne eivät ehkä ulkopuolista niin kosketa, mutta nostivat minulle läjän muistoja mieleen, itkettivät ja hymyilyttivät yhtä aikaa. Tuli olo, että ehkä hän oikeasti tykkää minusta (kuvitelkaa, minun on edelleen vaikeaa uskoa, että joku voisi tykätä minusta, ehkä hän ei muuten olisi näin 17 vuotta pysynyt rinnallani). Luettuani totesin, ettei minulla ole tekstissä mitään editoitavaa, eli annan mennä sellaisenaan. Toivottavasti teistäkin on hauskaa kuulla jonkun toisen ”ääntä” täällä vaihteeksi. Here we go!

Ajatuksesi ensimmäisestä kohtaamisesta? Saatoitko arvata, että päädytte vielä yhteen?
Olin toki huomannut Katjan lukiossa jo aiemmin, olin kuitenkin huomannut myös sormuksen vasemmassa nimettömässä. Silloin moinen tuntui itsestäni vielä niin kaukaiselta, siis olla kihloissa jonkun kanssa, ajattelin että taustalla täytyy olla todella pitkä ja todella vakaa suhde. Enkä ajatellut että edes haluaisin moista liittoa horjuttaa. Kihlathan toki oli lupaus avioliitosta, ehkä nyt suhtautuisin 16(?) vuotiaiden kihloihin hieman toisin. Eli en arvannut. :)

Suhteenne paras (parhaat) hetket?
Yhteiset reissut ovat toki yleensä sellaisia, kun arki jää taustalle ja voi keskittyä kaksin muuhunkin kuin arjen aikatauluttamiseen, tämä varmaan osin sekä ennen lapsia että nykyään. Suhteen huippuja yhteisten harrastusten löytäminen, sellaiseksi toki matkustamisenkin voi lukea.

Suhteenne kurjin hetkin/jakso?
Talo-ongelmat ja väliaikaisasuminen yhdistettynä vauvavuoteen ja toisen väsymyksen sekä unettomuuden seuraaminen. Eikä sitä ehkä tarpeeksi edes sillä hetkellä ymmärtänyt mitä toinen koki päivittäin, kun koko ajan oli jotain mitä remontissa piti hoitaa, sekä päivät töissä. Mutta synkkä jakso se oli.

Parasta Katjassa/suhteessanne?
Vuosien aikana luottamus toiseen on monessakin mielessä kehittynyt todella vahvaksi.
Katja ei tee juuri mitään vasemmalla kädellä vaan pyrkii tekemään hyvin mitä ikinä aloittaa, pätee yhtälailla harrastuksiin kuin äitiyteen.

Mikä arjessa toimii suhteessanne, mikä ei?
Samaan aikaan on varmasti sekä etu että haaste, että molemmat tykkäävät liikkua (juosta). On helppo ymmärtää miksi toinen haluaa viettää tunnin illasta lenkillä tai jumpassa ja samalla toki lapsiarjessa ajan löytäminen kaikelle ja kaikille on haastavaa. Tässäkin yhteinen harrastus kuitenkin enemmän yhdistää – tuskin tulisi palkattua lastenhoitajaa niin usein jotta pääsisimme yhdessä tekemään…niin mitä. Myös useimmista elämän perusperiaatteista mitä tulee lastenkasvatukseen, ravintoon yms. olemme aika samaa mieltä ja meidän näkemys ”terveestä järjestä” tai elämän menosta on lopulta aika samanlainen.

Paras reissunne yhdessä?
Vaikka Thaimaassa vietetty aika oli enemmän asumista ulkomailla kuin pelkkä reissu, niin etenkin toista siellä vietettyä talvea voi pitää sellaisena parhaana reissuna. Oli todella hienoa, kun Katjakin oli oppinut ensimmäisellä kaudella sukeltamaan ja kehittynyt siinä tosi hyväksi. Kausi aloitettiin liveaboardilla ja aivan huippusukelluksilla yhdessä. Kauden aikana yhteinen vapaa-aika pitkälti sukellettiin ja oli hienoa että siitä oli tullut molempien juttu. Myös kauden lopuksi lähdettiin sukeltamaan ja tehtiinkin hyvät dyykit, vaikka se reissu sitten keskeytyikin vähän ikävästi. (Oma lisäykseni: Sain sukeltajantaudin ja päädyin kammioon.)

Mitä olette saavuttaneet yhdessä, mistä olet ylpeä?
Kai pitkä suhdekin kaiken aikuiseksi ja vanhemmaksi kasvamisen keskellä on jo saavutus. Myös sitä pidän saavutuksena, että on lähdetty ja tehty, niin opiskelijavaihtoon kuin Thaimaahan, eikä jääty odottamaan että sitten eläkkeellä. Kaiken sen jälkeen olen toki ylpeä meidän tytöistä.  Lapset varmasti se paras saavutuksemme yhdessä.

paita POMP DE LUX/ hame PIAZZA ITALIA/ saappaat ostettu kaverilta/ takki ONLY/ korvikset VIA MINNET (saatu)/ arskat RAYBAN (saatu)

Rakkain muistosi 17 vuoden ajalta?
Eiköhän nämäkin joltain matkoilta löydy, ehkä käsikkäin sukeltaminen ja yhdessä pelleily pinnan alla Indoissa. Myös häämatka Afrikkaan, joka oli jotain todella muuta kuin vaikkapa Kanarian matka ja senkin sai kokea yhdessä. Toisaalta lähes itsestäänselvänä molempien lasten syntymät ovat olleet hyvin erityisiä myös sille parisuhteelle. Ensimmäistä kertaa kolmisin salissa ja pikkoloskumppaa avatessa – siinä oli paljon tunnetta ja jännää olla uuden äärellä. Ja samaa tunnetta oli myös kuopuksen synnyttyä, uusi perheenjäsen keskuudessamme ja kaikilla kaikki hyvin, siinäkin hetkessä oli paljon rakkautta ja kiitollisuutta.

Kumpaa vanhempaa näet enemmän lapsissanne, vai ovatko täysin omia persooniaan?
Tästä on puhuttu niin usein yhdessä ja olemme mielestäni aika samaa mieltä, niiin ilmeisiäkin tietyt piirteet molemmissa ovat. Kuopuksessa enemmän isää ja esikoisessa äitiä. Vaikka toisaalta lasten kasvaessa heissä näkee uusia samoja piirteitä kuin vanhemmissaan, niin toki myös se oma erityinen persoona sieltä koko ajan enemmän kehittyy.

Siinäpä hänen tekstinsä/vastauksensa! Kyllä kirjoituksessakin aina näkyy ihmisen persoona, joten siksi minusta kivaa saada hänet näppiksen ääreen. Tuossa lasten syntymä-kohdassa minä en enää nähnyt tekstiä itkultani, mutta ymmärrettävästi tämä toi minulle aika henkilökohtaisia juttuja mieleen. Mitä te piditte tällaisesta postauksesta?

Kuvat ovat tietenkin yhteiseltä matkalta, kun Suomessa oli vielä lumet maassa ja Kööpenhaminassa aurinko paistoi ja tiet olivat sulia. Olin ihan hullaantunut tuosta kevätfiiliksestä! Vaikka kuvia olisi ollut valittavaksi useita, oli pakko ottaa tuollainen, jossa on pyöräilijäpoika mukana. Kööpenhaminassa kun oltiin. Tuuli oli kanssa aikamoinen, tukka meinasi olla taivasta kohden koko ajan. Ihanaa, kun Suomessakin oli eilen niin lämmin!

Sitten vaan mielipiteitä kehiin, asusta siitä päästetäänkö mies uudelleen ääneen? Aurinkoista viikonloppua kaikille!