Kuten olen aiemmin kirjoittanut, pääsiäisellä on ollut erityinen paikka sydämessäni sen jälkeen, kun olen kahdesti viettänyt sitä viikon ikäisen vauvan kanssa. Koristeista ja suklaamunista tulee vain mieleen nykyään nuo ajat ja sydämessä läikähtää. Pääsiäisenä on käynyt vauvankatsojia, on syöty paljon herkkuja ja haahuttu tukka pystyssä yöpuvussa ihmeissämme niin ensimmäisestä kuin toisesta vauvasta.
Siispä jotenkin odotan pääsiäistä eri tavalla kuin ennen. Laitan ne samat munat kattokruunuun kuin ennenkin ja mietiskelen samalla vauvahetkiä. Tälle pääsiäiselle emme tehneet suuria suunnitelmia, sillä sekä ennen että jälkeen pääsiäisen on viipotusta tiedossa. Ajatuksissa oli muutamia juttuja. Palkkasimme pitkäperjantain aamulle pariksi tunniksi lapsenvahdin, jotta voimme tehdä pitkän juoksulenkin. Miehen oli tarkoitus olla loppupäivä hommissa, lauantaille mietimme talven viimeistä hiihto/rinnereissua ja sunnuntai-maanantaiakselille reissua Jyväskylään.
Lisäksi hyvissä ajoin ostin varmaankin kilon pieniä suklaamunia, jotta saan leivottua jonkun pääsiäiskakun ja koristeltua niillä. Tarkemmin ajateltuna en koskaan leivo makeita, joskus harvoin vieraille ja niitä ei olisi tulossa – mitä ihmettä teen kilolla pieniä munia?! No, kauniita kuvia niistä ainakin saa.
Vuorokausi mennyt tätä pääsiäistä ja miten täällä pyyhkii? Vaihtelevasti, sanoisin. Tällä hetkellä vielä plussan puolella, mutta jännitystä piisaa. Ensinnä kariutui meidän reissusuunnitelmat, kun influenssa-aalto juhlistamme alkoi selvitä. Seuraavaksi mies tuli kipeäksi ja sain juosta yksin pitkäperjantain lenkkini. Sitten tuli Ideaparkissa taaperon pahin, öh, vessavahinko, joka sai minut hetkeksi levittämään käteni, kunnes asia hoitui mm. uusien kesähousujen ja 5 kiloiselle tarkoitetun vauvanvaipan avulla. Pitkäperjantaihin kuului myös suuri oksennus keskelle katua, jonka takia jännitän, mikäköhän kuntomme on loppupääsiäisenä.
Eikö kuulosta aika unelmapääsiäiseltä? Ei, jos keskitytään noihin. Mutta kerronko ne positiiviset? Kerron! Kiirastorstaina hypin suurinpiirtein riemusta, kun miehen lääkärireissu kertoi, ettei hänen tautinsa ole influenssaa. Ihastelin keskiviikon tilaisuudesta saamaani uutta aamutakkia, saunoimme, pesimme itsemme ”mämmillä” eli Lumenen Harmonia-kuorintavoiteella ja nukahdimme puhtaisiin lakanoihin. Mikään ei voita sitä tuoksua. Katsoimme miehen kanssa leffaa (no emme jaksaneet loppuun asti katsoa, tänään loput), luin innolla kirjaa uudessa kylpytakissa ja puhtaissa lakanoissa. Avasimme ekat suklaamunat.
Pitkäperjantain lenkki oli loistava. Tiedätte, jos olette liikuntaa harrastaneet tai olette aamuihmisiä. Kun yhdeksän jälkeen kipitin menemään, olin lähes yksin liikenteessä, aurinko paahtoi ja uudet luurit olivat huikeat. Naama oli niin hymyssä. Lähdimme koko perheellä brunssille, joka oli loistava. Kävimme Mimin ja Kukun esitystä ihmettelemässä tyttöjen kanssa Ideaparkissa ja he maalasivat hienot pääsiäismunat. Pöllöilimme vessaselfieitä niin, että meille nauroi kolme eri naista käydessään vessassa.
Kyllä, plussan puolella ollaan. Toivon, etten ensi yönä herää siihen, että vatsatauti siirtyi seuraavaan, mutta voi olla että niin käy. Sitten käy. Elämä yllättää aina ja lasten kanssa on oppinut, että aina tulee yllätyksiä, eikä elämää kannata suunnitella liian pitkälle. Siksikin osaa nauttia niin hirveästi niistä hetkistä. Kun kaikki nauravat ja tunkevat palan suklaamunaa suuhun. Kun kaikki ihastelevat ”mämmin” tekemiä silkinpehmeitä jalkoja ja kauniin värisiä suklaamunia. Kun lapset tuulettavat innoissaan, että saavat sushia ja syövät ihastellen niin kampasimpukkaa kuin raakaa kalaa. Kyllä, mentiin ihan noutoruoillakin eilinen!
Kevät ja valo ovat upeita juttuja ja hei, ette tiedä miten paljon tuuletimme, kun se oksennus päätyi kadulle eikä autoon. Lähellä oltiin. Ihme asioista sitä innostuukin nykyään vai mitä?
Minä olen siis vahvasti onnellisen puolella tästä(kin) pääsiäisestä, saas nähdä kuinka se jatkuu, kop kop! Ja nämä kuvat on otettu vuorokauden sisään, paljon muitakin löytyy. Niistä näkyy kyllä valo ja rakkaus!
Miten siellä on mennyt, onko teillä perinteisempiä kattauksia ja ruokia ollut pääsiäisen alussa?