Tiesin, kun maaliskuu alkoi, että siitä tulee hulabaloo-kuukausi. Ja niin tulikin. Onneksi en etukäteen tiennyt, että kuopuksemme kieltäytyy vaihteeksi nukkumasta, muuten kuu sujuikin hyvin! Mietin nimittäin perjantaina, kun olin tyttöjen kanssa kolmestaan kaupassa, pienimmän itkiessä koko ajan väsymystään, että alanko itsekin itkeä väsyäni. Uudelleen mietin leipoessani monta tuntia ahkerien apureideni kanssa, että onko tässäkään järkeä. Yhtälöön lisättiin hukkuneet autonavaimet sekä parkkihalliin levähtänyt lounassalaatti ja olin jo aika lähellä isompaa hepulia. Mutta niin vain sekin päivä saatiin järjestykseen, leipomukset kasaan ja kotia vähän siistittyä.

Ja älkää ymmärtäkö väärin, minähän niitä kutsuja olen halunnut järjestää ja minä olen kutsunut yli 50 ihmistä. Ja se on ihanaa, että porukkaa tulee. On se aina kaiken vaivan väärti! Maaliskuu on ollut vain aikamoista viuhtomista ja synttärilahjoja on saanut miettiä useita (mikä sekin kyllä on loppupeleissä ihanaa, meinaan vaan aina stressailla).

Tätä tekstiä istuin kirjoittamaan kello 21.15 perjantai-iltana. Leipomisesta suuttuneet sormenpäät alkoivat kirjoittamisesta taas vuotamaan, joten päätin pitää tekstin lyhyenä. Ylhäältä kuului isän ja kuopuksen ”taistelu”, kun hän ei suostu menemään nukkumaan. Mietin, mennäkö apuun vai odotella. Kirjoitin tätä lenkkikuteissani, pyykit odottivat pesukoneessa ja aamuksi pitäisi tehdä synttäripaketti. Tuleva yö hirvitti, kun nyt on taas tämä valvomisvaihe. Siinä kaiken keskellä mietin, että olisi pitänyt kirjoittaa esikoisestakin ”synttäriteksti”, kun kuopuksestakin kirjoitin. Mutten enää kyennyt siihen, oli liian kova väsy. Ja toisaalta, mitä isommaksi lapsi kasvaa, sitä vaikeampaa hänestä on kirjoittaa, tiedättekö? Hänellä alkaa olla omat jutut, omat kaverit ja jollain tapaa oma elämä, etten enää koe luontevaksi höpistä hänestä, samalla tavalla kuin pikkupallerosta. Ymmärtääköhän tästä, mitä haen takaa?

toppi PIECES/ hame ANNA FIELD/ neule ONLY/ tennarit OFFICE/ aurinkolasit RAYBAN (saatu)

Näihin tunnelmiin lopetin perjantaina, ajastin postauksen sunnuntaille ja toivoin, että viikonlopusta tulisi mahdollisimman onnistunut. Palaan kertomaan bileistä vielä!

Niin ja nämä kuvat ovat aurinkoisesta Tukholmasta, jossa piipahdimme kuluneella viikolla. Tiet olivat kohtuullisen sulat ja jotenkin oma fiilis hyvinkin keväinen, mutta voi moro mikä tuuli! Mittari näytti nollaa ja tuuli meni luihin ja ytimiin, olin aivan umpijäässä kuvien jälkeen! Mutta eikö tule jo keväinen fiilis? Ja aurinko lämmittää jo huomattavasti! Tästä se aina alkaa, kevät ja kesä, tyttärieni synttäreiden aikaan.

Ihanaa palmusunnuntaita, lähteekö siellä virpojat liikkeelle?

P.S. Minusta tuli palmusunnuntain aamuna viisi vuotta sitten ensi kertaa äiti. Söin ne virpojien suklaat sairaalasängyssä. Pala kurkussa mietin tuota päivää ja lähden virpomaan innokkaan viisivuotiaan kanssa. <3

Lisäys: perjantai-illan tunnelmista lauantai-iltaan: päivä oli mitä mahtavin. Palaan asiaan!