Tänä aamuna herätessäni oli jotenkin ”kipeä” olo. Samalla tuntui niin lapojen välissä, jaloissa, pakaroissa kuin vatsalihaksissakin, että jotain on tehty. Aloin miettiä, minkä verran olen treenannut viimeisen viikon sisään. Kun tuntui, etten ehtinyt oikein tehdä pitkiä treenejä. Saldo näytti seuraavalta:

ma: 5km juoksulenkki
ti: 11km hiihto
ke: 5km juoksulenkki
to: –
pe: 4km juoksu + cxworks-tunti
la: 10 km juoksulenkki
su: 2h lumilautailua + 8 km hiihto
ma: 30 min bodyattack + pieni salitreeni päälle

Niistä pienistä jutuista olikin kertynyt viikon sisään kohtalaisen paljon erilaista liikuntaa, yhdellä varsinaisella vapaapäivällä. Istuin miettimässä, miksi se on niin hirveän vaikeaa pitää vapaapäivä liikunnasta, vaikka aivan ehdottomasti niitä täytyy olla. Levossa lihas kehittyy, kroppa palautuu ja tuloksiakaan ei tule, jos koko ajan höyryää menemään. Tiedän hyvin. Miksen sitten pysty siihen lepopäivä-asiaan?

Omat kompastuskiveni ovat seuraavat: liikunta vähän kuin kuuluu päivärytmiin. Kun ”mitään” ei tee, tuntuu, että unensaanti on hankalampaa, eikä uni tule illalla. Saan liikunnasta valtavasti energiaa – jos päivä on ollut vähän kökkö ja täynnä raivareita, tunnin lenkin jälkeen jaksan taas ”mitä vain”. Se energia, mitä se antaa, on aivan uskomatonta.

Ruoka maistuu paremmalta liikunnan ja ulkoilun jälkeen. Se on minun tärkeä oma aikani. Jos tällä hetkellä pystyn ottamaan esimerkiksi tunnin päivässä omaa aikaa, mitä järkevää sinä aikana voi tehdä? Kotona olen kuitenkin koko ajan, eli jos jäisin kotiin tunniksi yksin, siivoaisin, tökkisin luuria tai ehkä parhaassa tapauksessa lukisin muutaman sivun kirjaa. Sen sijaan tunnissa olen jo hiihtänyt pitkälle, ajatukset virtaavat, happi kulkee ja mieli lepää metsässä.

Lisäksi maailma on täynnä kivoja urheilulajeja. Sitä haluaisi juosta, voisin osallistua vaikka mille jumppatunneille, rakastan niitä ja hiihto on ollut ihanaa kunnollisen talven myötä. Kun alkaa tekemään vähän kaikkea, liikuntasuorituksia kertyy äkkiä useampia tunteja. Mutta kun se on niin kivaa.

Toisaalta monet suoritukset ovat lyhyitä ja viiden kilometrin lenkistä palautuu nopeasti. Mutta välillä yhdistettynä aktiiviseen arkeen tiedostan, että enemmänkin voisi palautua tai ottaa esimerkiksi joogapäivän väliin. Ottaisinkin mielelläni viikko-ohjelmaani bodybalancen tai joogan, mutta minä en pysty tekemään mitään jumppaa kotona (en vain saa mitään aikaiseksi) ja tällä hetkellä en pysty aikatauluttamaan viikkotuntia elämäntilanteeseemme. Jokainen viikko näyttää urheilujen puolesta erilaiselta, teen aina sitä, mihin sinä päivänä on aikaa tai pystyy.

Edelleen itselläni on myös viehätys koviin lajeihin ja vauhtiin, eli se tekee myös vaikeaksi mitkään joogaharrastukset vaikka yllättävän paljon astangastakin pidin. Yritän venytellä ennen nukkumaan menoa, mutta myönnetään, etten tee sitä läheskään joka päivä.

Liikunta on itselleni elämäntapa, intohimo, joka kuuluu päivään siinä missä uni ja ruokakin. Se ei ole juuri ikinä pakkopullaa tai en joudu pähkäämään sohvannurkassa, miten pääsisin liikkeelle. Ongelmani on tällä hetkellä vähän päinvastainen. Tiedätte, kun joku asia on niin suuri intohimo, ettei siitä osaa pitää näppejään erossa? Oli se sitten lukeminen, käsityöt tai liikunta, se kutsuu aina puoleensa.

Tunnistatteko tällaista ”ongelmaa”, ettei malta lepäillä? Toisaalta, vaikka tänä aamuna heräsin vähän lihaskipuisena, olin nukahtanut sillä hetkellä kun pään laitoin tyynyyn ja nukuin sikeästi ja heräilemättä kahdeksan tuntia ja heräsin virkeänä. Kyllä liikunta siis auttaa nukkumiseen valtavasti ja koen, että hyvin yön aikana palaudunkin. En siis tiedä onko minulla ongelmaa vai ei, mutta tiedän, että nautin liikunnasta varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin.

Mutta tiedätte sen olon, mikä tulee, kun puolikin tuntia juosta viilettää pihalla? Naama kääntyy hymyyn, veri kohisee suonissa, raitis ilma virtaa kehon läpi ja posket alkavat punoittaa. Se on yksi parhaista fiiliksistä mitä tiedän ja taidan olla aika koukussa tuohon fiilikseen.

Mitä ”järkevää” sitä tekisi, jos saa tunnin omaa aikaa, eikä oikein haluaisi jäädä kotiin pyörimään? Mitä sinä teet? Mitkä ovat omat liikuntamuotosi, mitä ilman et osaa olla?

Aina muuten kun olen ajatellut, etteivät nämä urheiluhörhötykseni kiinnosta ketään, olen saanut Instagrammissa viestiä, että inspiroin jonkun seuraajan lenkille. Se on ihan parasta palautetta, mitä ihminen voi saada, joten kiitos kaunis niistä viesteistä! 

*postauksen kuvat otettu viimeisen kuukauden sisään Huawei Mate Lite-puhelimella ja minun mielestä jokaisesta paistaa liikunnan riemu!