Oli marraskuinen ilta vuonna 2015. Arto Rastas kertoi pienelle bloggaajajoukolle muutaman kuukauden päästä Aleksanterinkadulle avautuvasta ravintolastaan ja minä kuuntelin ihastuneena konseptia jaetuista annoksista ja välimerellisestä ravintolasta, jossa keskityttäisiin myös niihin ei niin perinteisiin Välimeren maihin, kuten Marokkoon ja Libanoniin. Konsepti olisi vähän rennompaa fine diningia. Kuulostaa mahtavalta, ajattelin, tulen testaamaan sen heti!
No, toisin kävi. Kun ravintola avautui, olin pakotettu makaamaan, sitten kuopus syntyi, tuli vauvavuosi jajaja. Meni sitten yli kaksi vuotta ihan hurahtamalla. Kunnes päätin, että nyt otan ja järjestän illan tuossa ravintolassa nimeltään Dining 26 ja samalla juhlistamme tulevaa 16. kihlapäiväämme.
Saavuimme ravintolaan suht aikaisin perjantai-iltana ja saimme istua aluksi ihanan rauhassa lähes tyhjässä ravintolassa. Tunnelma oli ihastuttava, juuri niin kotoisa ja lämmin kuin oli paikalla toimineessa Arton jouluruoka pop upissakin pari vuotta sitten. Kynttilöitä paloi joka puolella, valaistus oli hämärä, musiikki sopivalla kovuudella ja ikkunan ääressä istuessa sai ihastella ihanaa pakkasiltaa Tampereen keskustassa. Pöydät olivat kauniisti katettu, mutta liian pramea paikka ei ole, eli säilyy ihanan mutkattomana.
Lähtökohdat illalle olivat jo niin kohdillaan tuossa tunnelmassa ja siinä, että saimme pitkästä, pitkästä aikaa olla syömässä rauhassa kaksin. Istuimme alas kaikessa rauhassa ja Minttu tuli palvelemaan meitä. Päätimme ottaa viinipaketin tasting-menun yhteydessä, sillä yleensä menulle mietityt viinit vain natsaavat ja siinä tulee maisteltua sellaisia viinejä, joita ei osaisi ehkä listalta itse valita. Sitten jouduin sanomaan ruokavammani (jotenkin aina nolostelen tätä): en pysty juomaan yhtään punaviiniä ja joudun skippaamaan härän menusta. Tämä otettiin todella mutkattomasti vastaan ja kaksi punaviiniä vaihdettiin valkoiseksi ja härän tilalle luvattiin kuhaa. En tuntenutkaan oloani enää noloksi.
Ikkunan ääressä rauhassa istuessamme katselimme vuoroin maisemia ja vuoroin avokeittiötä, jossa kaksi kokkia valmistivat tasting menuamme. Siihen kuului kahdeksan erilaista ruokalajia ja määrä oli sen verran runsas, että jälkkärin kohdalla jouduin luovuttamaan. Ensiksi saimme pöytään puolimakeaa roseviiniä (en olisi ikinä valinnut, mutta toimi loistavasti, enkä uskonut makeaksi!) sekä parmesan-rosmariinileipää ja tsatsikia. Perään tuli burrata-juusto persimonin ja avokadokreemin kera ja olin tässä vaiheessa jo todella vakuuttunut hommasta. Juusto ja persimon toimivat loistavasti ja leipä oli ihanaa. Joka kohdassa oli jokainen yksityiskohta mietitty.
Homma jatkui ankankoipigrilletellä, päärynällä ja näkkärillä, joka oli omaan makuuni ehkä vähän turhan suolaista. Sen kanssa tuotu viini oli taas napakymppi. Seuraavaksi söimme muun muassa maa-artisokkaa ja lehtikaalia (erittäin hyvää!) sekä katkarapukroketteja. Ne olivat krokettimassaa ja siellä sisällä oli rapu palasina eikä mössönä, toimi mielestäni todella hyvin. Enpä muuten muista ikinä syöneeni grillattua kurkkuakaan, jota tuon annoksen kanssa tuotiin!
Sitten oli häränposken vuoro, eli omalla kohdallani kuhan vuoro. Se kyllä räjäytti pankin. En muista milloin olisin syönyt jotain niin hyvää. Voissa paistettu kuha oli juuri oikeanlaista eikä vähääkään kuivaa ja sen kanssa tullut taatelipyre oli yllättävää ja yhdistelmä huikean hyvä. Mies maistoi myös tuota kuhaa ja totesi sen voittavan häränposken, oli niin onnistunut annos.
Hyvin tyytyväisenä odotimme jälkkäriä, jota en oikeasti enää jaksanut ja tyydyin syömään kirsikoiden ja mascarponeserbetin seasta lähinnä keksit. Myöskään jälkkärin kanssa tuotu viini, jossa sokeria oli 125g/l ei oikein uponnut, yhdistelmä oli niin supermakea, mutta minä olen yleensäkin enemmän suolaisen ystävä. Maha oli niin täynnä, että eipä tuo haitannut mitään.
Kokonaisuus oli aivan loistava, paikka mutkaton ja palvelu todella ystävällistä. Ruoat tuotiin mielestäni juuri oikealla tahdilla pöytään, mikään kiire ei ollut ja sai kaikessa rauhassa syödä, olimme lopulta ravintolassa yli 2,5 tuntia. Ei ole mielikuvaa, milloin, jos koskaan olisin syönyt näin rauhassa näin kattavan menun. Kontrasti normaaliarkiruokailuun oli huikea, kun monesti en ehdi itse edes istahtaa. Aivan ihana ilta ja paikka.
Lähdimme niin fiiliksissä pois ja sitä olin vielä seuraavanakin päivänä, etten ole ”uskaltanut” kirjoittaa tätä juttua, ettei kuulostaisi jotenkin ylitsepursuavalta. Mutta kaikki tähdet olivat vaan niin kohdillaan konseptista seuraan ja palvelusta miljööseen. Todella lämmin suosituksemme!
Oletko päässyt testaamaan paikan?
*ruoat saatu, juomat omakustanteiset