Siltä tuntui näitä kuvia ottaessa, että vain taivas on rajana! Hätinä erotti taivaan ja lumen rajaa uuden vuoden aattona kuvia räpsiessä. Bongasin Hannan blogista niin kivaa kautta toteutetun vuoden summauksen, että halusin sen tehdä ennen kuin rytistellään uusiin aiheisiin. Minkälaisia vastauksia nämä kysymykset herättävät itsessäsi?

1. Paras saavutukseni viime vuonna?
Loppuvuodesta saavutin sen, mitä en koskaan osaa tehdä – sanoin ei kivoille menoille ja jäin kotiin. Se oli oman jaksamisen kannalta hyvä saavutus. Saavutin maaliviivan kaksi kertaa puolimaratonilla ja juoksin kaikki matkat, mutta se oli ennemminkin itsensä voittamista kuin saavutus. Matka siihen oli se huikea saavutus, kun saavutimme miehen kanssa yhteistä iloa juoksusta. Sanoisin, että koko arki on sinällään saavutusta, että harrastukset, blogi ja kaksi lasta kotihoidossa pyörii, mutta yllättävän hyvin onkin kaikki pyörinyt. Kaikesta hössötyksestä huolimatta katselin läjän sarjoja läpi ja luin monen montaa kirjaakin!

2. Miltä se sai minut tuntemaan?
Että haluaisin tehdä työksenikin jotain, jossa saisin puuhata vähän niin kuin koko ajan, mutta tehdä välillä jotain muutakin. Koen, että pystyn organisoimaan asioita hyvin ja tekemään montaa juttua yhtä aikaa, vain yksi neuvola-aika unohtui koko vuonna. Olen miettinyt tätä vahvuutena työnhakua silmällä pitäen.

3. Viime vuoden suurimmat haasteet?
Väsymys ja sairastelu. Ne kulkevat vähän käsi kädessäkin. Monta kertaa kävi niin, että toinen lapsi olisi pitänyt viedä pihalle riehumaan ja toisen kanssa sairastaa, mutta kun en voinut jakautua kahtia niin tehtiin kompromisseja. Valvotut yöt tekivät välillä todella mukavaksi tyypiksi, mutta sekin piti vain handlata.

Haaste on myös antaa itsensä olla. Elävä esimerkki eiliseltä: selkäni pamahti jumiin (sama juoksuvaiva kuin aiemminkin) ja jokainen askel sattuu. Lapset piti viedä ulos ja ruokaa ei ollut. Joten paahdoin 3,5 tuntia kävellen kirjasto- ja kauppareissuja. Kun palasimme kotiin, kärryissä oli yksi nukahtanut lapsi ja mm. 18 kirjastonkirjaa, neljä litraa maitoa ja jättipaketti vaippoja, se upposi sohjoon ja poljin selkäni kanssa paikallani. Mies totesi illalla, että joku olisi saattanut selkäkivun edessä ottaa särkylääkkeen ja tilata pizzaa ruoaksi. Siinä vaiheessa vasta mietin, että eipä tullut mieleenkään, luonteessa on tehdä aina itse vaikka vähän hampaat irvessä.

4. Miten olen ihmisenä muuttunut?
Koska valitan yksinäisyyttä, tämä on kauheaa sanoa ääneen – olen erakoitunut mielestäni. Tykkään höpötellä niitä näitä vaikka kaupan kassan kanssa, tehdä leikkitreffejä ja niin edes päin. Mutta kun väsyttää, kaikki ärsyttää ja ei jaksa edes jutella. Olen siis sulkeutunut niinä päivinä enemmän omiin oloihini (ja niitä päiviähän on riittänyt). Muutamia vuosia sitten näppärästi kysyin ihmisiä kävelylenkille, jumppaan ja tai iltateelle. Nyt tuntuu, että pakassa on niin monta muuttujaa, että lähden juoksemaan viiden minuutin varoitusajalla. Teellä käyn päivisin lasten kanssa. Kyllä sitä on muuttunut elämäntilanteen mukaan, mutta se on kai luonnollista.

mekko LINDEX/ takki VILA/ saappaat ELLEN BLAKE (second hand)/ rannekorut SYSTER P (saatu blogin kautta)/ korvikset PIECES

5. Mikä oli parasta viime vuodessa?
Nähdä miten omat lapset kasvavat ja kehittyvät. Ja samalla nieleskellä, kun se tapahtuu niin vauhdilla. Tämän vuoden aikana heistä tuli paita ja peppu ja aluksi suurelta tuntunut kolmen vuoden ikäero tasoittui todella hyvin, vielä kun kuopus lähti 9kk:n kohdalla kävelemään ja 1,5-vuotiaana hallitsi jo kaikki kirjaimet sekä puhuu paljon. En arvannut vielä viime vuoden lopulla, miten nätisti leikkisivät vuoden päästä ja miten hirveän tärkeä isosisko on. Kerhoaamut ovat vaikeimpia, kun isosisko pitää muutamaksi tunniksi jättää.

6. Ketkä olivat ne ihmiset viime vuonna, ketkä ovat olleet suurimmaksi avuksi tai muuten vain hyvin merkittäviä?
Perhe. Ja omat vanhempani, siitä ei ole epäilystäkään. Huolimatta eri kaupungista ja siitä, että ovat molemmat työelämässä, ovat pystyneet olemaan suhteellisen paljon apuna. Myös veljeni puolisoineen ovat muodostuneet todella tärkeiksi hahmoiksi erityisesti tytöillemme, joista puhutaan paljon vaikka nähdään harvemmin.

Viimeisen Hannan kysymyksen skippasin, mutta näistäkin sai paljon irti ja ajatuksia viime vuodesta jäsennettyä! Näistä on oikeastaan helppo suoraan sanoa, mitä asioita sitä haluaisi tänä vuonna muuttuvan ja toisaalta – paljon tuli tehtyä ja nähtyä, sitä toivoisin tältäkin vuodelta. Ja että vain taivas on rajana, kun jotain tahtoo. Jos päättää juosta puolimaratonin niin senhän juoksee, jos päättää ottaa joulukuvat niin sen tekee vaikka kaatosateessa täristen. Jos päättää, että tästä tulee hyvä päivä, vaikka ei pysty kivulta kunnolla kävelemään, niin siitä saa yllättävän paljon irti. Vai mitä?

Mitä ajatuksia nämä kysymykset herättivät itsessäsi? Mitä pidät uuden vuoden mekosta? Hyvää keskiviikkoa jokaiselle!