Kyllä on taas tullut pohdittua kaikenlaista, kun palasi joulun jälkeen kotiin. Vaikka haikailen aina ja ikuisesti ilmeisesti takaisin Jyväskylään ja sydämeni itkee kun lenkkeilen ympäri Jyväsjärveä, olin helpottunut päästessäni kotiin. Kyllä se neljän hengen matkalaukkuelämä ja vessoihin jonotus alkaa ”uuvuttaa” ja koko ajan on jotain hukassa. Kotona on yhtäkkiä hurjan helppoa, vaikka sitten menetti ne apukädet. Niiden ansiosta pääsimme miehen kanssa kaksin juoksemaan Jyväsjärveä ympäri ja kävimme ottamassa parit asukuvat kaksin. Joulupäivän iltana kävimme kävelyllä ja aatonaattona hoidimme loput ruokaostokset kaksin. Olisin tullut hulluksi lasten kanssa siinä Prisma-ryysiksessä, mies jonotti saadakseen siikaa 40 numerolapun verran ja onnistui, sai Prisman viimeiset siiat!

Eli vähän ristiriitaiset tunteet, niin ihanaa on kun on ihmisiä ympärillä, apukäsiä, äiti puuhaamassa ruokaa ja tutut Jyväskylän maisemat ympärillä. Tämäkin alkaa jo kuulostaa hullulta, sillä minä olen asunut Jyväskylässä 13 vuotta ja Tampereella nyt 16 vuotta lukuun ottamatta ulkomaanvuosia. Kai ne nuoruusmuistot ja siellä olevat sukulaiset tekevät sen, että sydän sinne kaipaa. Olin joulun jälkeen kuitenkin hyvin kiitollinen siitä, että meillä on perhe ympärillä jouluna, sillä luin facebookista useamman tarinan yksinäisyydestä. Sitäkin niin hirveästi juhlapyhinä on. Mielessä oli jo viettää joulu omassa kodissa Tampereella, mutta tuli paniikki. Tuntuisiko se joululta, olisimme nelistään, ikävöisin veljiä ja laskisin samaa pulkkamäkeä kuin aina.

Toivottavasti tämä ei kuulosta siltä, että olisin jotenkin joka paikassa tyytymätön, vaan kaikessa on puolensa. Joulu oli hyvä ja lapsen yhteenveto oli siitä ”joulussa oli kivaa ihan kaikki” ja 1-vuotias karjui minulle eilen ”en halua kotiin, mennään mummilaan!”. Että taisivat viihtyä.

Aatonaattona me lähdimme miehen kanssa innoissamme juoksulenkille Jyväsjärven ympäri, sillä oli meidän ekan yhteisen juoksulenkkimme vuosipäivä. Edessä oli reilu 10 kilometriä ja noin kahden kilometrin jälkeen alkoi sataa lunta. Olimme toki lukeneet myrskystä, mutta sen piti tulla vähän myöhemmin. Totesimme kolmen kilometrin kohdalla sakeassa lumipyryssä, että tämä maisemahan on kuin suoraan sellaisesta ravistettavasta joulupallosta, tiedätte? Viiden kilometrin kohdalla tuuli tuli pipon läpi ja lumi tuli sellaisella voimalla, että pisteli kuin neulat naamaan. Kahdeksan kilometrin kohdalla teki mieli luovuttaa, jalat sotkivat sohjossa, paleli vaikka juoksi, eteensä ei nähnyt ja tuuli painoi ihan kenoon. Ei muuten ollut paljon vastaantulijoita! Mutta emme voineet sinnekään jäädä, joten loppuun asti painettiin. Pari tuntia myöhemmin palasimme asukuvaamaan Jyväsjärven rannalle, pahin lumimyräkkä ja tuuli oli ohi, mutta aika hujussa silti sissinä kuvattiin. Yleensä tuon vastarannan maisemat näkyvät nätisti, mutta ei aatonaattona.

paita LUMOAN/ housut PART TWO/ kengät GRACELAND/ takki VILA (alessa täällä, mainoslinkki)/ korvikset SNÖ OF SWEDEN/ neuletakki BOOMERANG

Minä rakastan niin näitä harmaita housuja, mutta niihin on todella vaikeaa keksiä kenkiä mukaan! Vuoden viimeisiin asukuviin tulikin sitten vielä yksi Lumoan matkaan, asuni väripilkku myrskyssä. Olipahan aikamoinen keli!

Kuka jakaa näitä ristiriitaisia tunteita, kun ei tiedä missä haluaisi asua? Jouduitko aatonaattona ns. myrskyn silmään?

P.S. Coruu-arvonnan voittaja arvottu ja arpaonni suosi tällä kertaa Krisseä! Vielä on auki Remingtonin arvonta sekä fb:n puolella arvonnassa Matkamessulippuja, käy osallistumassa!