Onnenkyyneleitä liittyi viime viikonloppuun parikin kertaa. Muistatteko, kun maanantaina vinkkailin, että tihuutin onnenkyyneleitä perjantaina muiden jo nukkuessa? Mies kyseli, että oliko tämä joku blogiin liittyvä juttu. No ei, ei tullut klo 23.30 blogiviestejä, vaan tuli kihlausuutinen. Minä olin niin onnellinen siitä. Ja samalla ihan hirveän haikea.

Meidän kihlauksesta on tänään kulunut 15 vuotta 9 kuukautta. Ei, en laske kuukausia, mutta tiedän aina mikä päivämäärä on. Kihlausuutinen sai minut miettimään tuota aikaa, kun olimme itse parikymppisiä nuoria. Hirveän kiitollinen olen kaikesta yhdessä koetusta, mutta hirveä haikeus iski – mihin aika vierii?

Ja samalla, miten meidän perheen vauva voi kihlautua? Niin, kihlausuutinen tuli siis pikkuveljeltä. Meillä on sen verran ikäeroa, että hän on aina ollut vähän isosiskon vauva. En vain käsitä, että hän olisi kasvanut niin aikuiseksi, että perustaa omaa perhettä (siis kuinka vanha sitten itse olen?). Tuli kamala haikeus, juuri alkuviikosta olin sanonut veljelle, että muistelen aina sitä, kun hän oli 1-vuotias ja juoksi käytävää pitkin naurusta kiljuen syliini. Minusta tulisi keila, jos hän nyt tekisi niin nyt kaksimetrisenä. Hän oli pituudeltaan miestäni kainaloon, kun aloimme seurustella, kuvista huomaa vuosien kulun.

Olin siis haikea, onnellinen ja kaikkea yhtä aikaa ja tihuuttelin itsekseni pimeässä onnenkyyneleitä. Veli löysi kyllä parhaan mahdollisen puolison, joka tykkää niin Desigualeista kuin Disneysta ollen samalla mutkaton ja sydämellinen nuori nainen. Hänen seurassaan tuntuu, kuin olisi tuntenut toisen aina. Välitön olisi varmasti se paras sana, tyyppi, josta ei voi kenelläkään olla pahaa sanaa sanottavana. Lämmin ja aito. Molemmat tyttärenikin rakastavat tuota tätiä kovasti, en voisi olla kiitollisempi, että mekin saimme hänet elämäämme. Olen monesti miettinyt, että voi kun minulla olisi sisko, jonka kanssa voisin jakaa tyttöjen juttuja. Mutta toisaalta, jos olisi, olisinko ollut näin innoissani kahdesta (toisesta to be) kälystäni? Sisters-in-law, kyllä molemmat veljet osuivat niin nappiin. <3

Tämä vuosi on ollut kyllä huikea, sain siitä muistutuksen, kun eilen aloin käydä vuoden valokuvia läpi erästä joululahjaa varten. Keväällä tytöt olivat toisen veljeni häissä morsiusneitoina ja tasan puolen vuoden kuluttua nuorin kihlautui. Tämä vuosi jää siis meidän perheelle mieleen onnenvuotena! Nieleskellen katselin selatessani kevään Kyproksen kuvia, kesän Lapinjärven kuvia ja huomasin, että kuopus on ollut vielä kolme kuukautta sitten kalju, nyt jo tukka pörrössä! Aika juoksee.

paita INCH’/ hame VERO MODA/ takki VILA/ huivi PIECES/ korvikset itse tehdyt ELVARILLA/ kengät PRAHASTA

Arvatkaa mikä on samalla huikeaa ja toisaalta pelottavaa todeta. Te siellä ruudun toisella puolella olette olleet mukanamme koko vuoden. Ja monta tätä ennen. Paljon jää ruudun ulkopuolelle, mutta paljon olette myös muuten nähneet! Kiitos kun olet jaksanut pysyä mukana! Huomasin, että joulukuulle tulee ennätysmäärä arvontoja, joten kiitän sitten sillä teitä!

Asukuvat ovat otettu Teeleidin edessä, sopi tähän onnenkyynel-asiaan niin hyvin, jos luitte tiistain postauksen.

Onnellista viikonloppua! Ja onnea Kaisat, Katjat, Riinat, Katariinat ja ketä nimpparisankareita tänään olikaan!

P.S. Teittekö Black Friday-hankintoja? Minä sain sen itkemäni pyykinpesukoneen ja tiedättekö minkä toisen ”kummallisen” jutun hankin? 2- ja 5-vuotiskuvauksen, KEVÄÄLLE, mutta kun halvalla sai ja Maija on kehunut kuvaajaa. Onpahan sekin hoidettu!