Mitä tarvitaan hyviin pippaloihin? Se, että jokainen pölypallero on pyyhitty ja jokainen servetti taiteltu kohdilleen? Vai ehkä kuitenkin iloinen mieli, simppeliä tarjottavaa sekä juhlien kruunu, kakku? Puhumattakaan niistä tärkeimmistä, eli ystävistä, jotka tekevät sen juhlan!
Ajan ollessa rajallista minun synttäribiletarjoilut rakentuivat simppelillä linjalla ja olivat mielestäni toimivat. Tiesin heti muutaman jutun minkä haluan: samoja ihania piirakoita kuin viime vuonna synttäreillä, ilmapalloja ja kakun. Kyllä, kakku on itselleni aivan ehdoton. Tästä on keskusteltu monesti kavereiden kanssa, täytyykö kakku olla. Esimerkiksi lasten synttäreillä se tekee monesti vähän huonosti kauppansa, siinä missä esimerkiksi jätski uppoaa paremmin. Minun mielestäni kakku on syntymäpäivien kunniavieras, se juttu siinä pöydässä, jonka ympärille kaikki rakentuu. ”Syytän” tästä äitiäni, sillä edelleen muistan jokaisen vuoden ihanan kakun, jonka hän jaksoi minulle väsätä. Muun muassa 7-vuotiaana oli barbiekakku, 8-vuotiaana halinallekakku ja aina ne olivat hyviäkin. Olen tottunut siihen, että synttäripöydän kruunu on se kakku! Viime viikonlopun kakku teki vielä erittäin hyvin kauppansa ja sai ihasteluja osakseen. Kyllä tuntui juhlalliselta nostaa sellainen luomus pöytään! Erityisesti pidin siitä, ettei päällys ollut sokerimassaa, jonka sisältä saa raaputella syötäviä osia. Kakun sisällä puolestaan oli mustikka-kardemummamoussea sekä mustikkahilloa ja valkosuklaamoussea kerroksittain.
Minä halusin rakentaa juhlat parin värin ympärille ja pinkki oli näistä ensimmäinen valinta. Seuraava värivalinta, kulta, sai alkujaan ideansa Somianan Suvilta, joka sanoi että pinkki-kultainen teema voisi sopia minulle. Goddes-juhlasarja, jota hän ehdotti, kuulosti aika prinsessasetiltä myös! Somianasta saa ihania juhlasettejä väriteeman ympärille, päättää sitten järkätä pinkit tai vaikka mustavalkoiset juhlat! Näiden värien ja kakkuhaaveiden perusteella laitoin puolestaan Pilvilinnan leipomon Annalle pari ideakuvaa ja huokaisin ihastuksesta, kun näin lopputuloksen – hän oli saanut haaveideni kakun toteutettua! Koristelut olivat superihanat, sillä kakussa oli aitoja ruusuja, lakuja ja marenkeja päällä.
Juhlan tuntua saa pöytään pienillä jutuilla rutkasti lisää. Somianan koristeet toivat kivaa ilmettä pöytään ja mies puhalsi läjän ilmapalloja luomaan juhlatunnelmaa. Astioina meillä oli Harlow&Grey Goddess-malliston lautasia ja servettejä, sillä 20 hengelle ei löydy kahta astiastoa kotoa, joten halusin turvautua kertakäyttöastioihin. Nämä pahviset lautaset ovat todella kauniit ja muoto erityisesti mieleeni, kiva kun ei kaikki aina ole pyöreää. Ihastuin näihin toukokuussa nähdessäni niitä Rauta-Otran blogitilaisuudessa, kulta tuo niihin ihanaa ylellisyyttä!
Olin siis miettinyt, etteivät lautaset riitä, mutta en sitten tullut ajatelleeksi, ettei meiltä kyllä löydy haarukoita ja veitsiäkään tarpeeksi. Tämä iski tajuntaan lauantaina reilu tunti ennen kun vieraita oli kutsuttu. Haimme Pella’s Cafesta piirakat juhlapöytään, otimme samalla reissulla asukuvat ja ryntäilimme vielä sinne Nekalan Rauta-Otraan hakemaan puisia haarukoita ja veitsiä. Olin niihinkin keväällä ihastunut, ne ovat mielestäni huomattavasti juhlallisemmat vaihtoehdot kuin muoviset ja huomattavasti ympäristöystävällisemmät. Kurvasimme kotiin tekemään kattausta siis aika vähän aikaa ennen vieraita, mutta kaikki saatiin kasaan!
Piirakoiden ja kakun lisäksi pöydästä löytyi donitseja, karkkeja, juustotarjotin sekä pastasalaattia. Hyvin simppeleitä ja nopeasti tehtäviä juttuja siis, sillä donitsitkin hyppäsivät pöytään kaupan pakastealtaasta. Mielestäni tässä elämäntilanteessa ei tarvitse itse vääntää kaikkea aamukolmeen, sillä koko yö olisi mennyt, jos leipomaan olisin ryhtynyt. Perjantai-iltana sain siivoukset tehtyä ja kaupassa käytyä, enkä olisi millään jaksanut alkaa leipomaan. Hyvä tuli näin, onneksi oli muiden tekemiä huimia leipomuksia!
Entä sitten ohjelma? Täytyykö aikuisten juhliin kutsua Juhlaprinsessa tai taikuri? Yksi kaveri kyseli tätä (vitsillä toki) ja mietin, että joku ulkopuolinen esiintyjähän olisi ihan huikea! Oikeasti olen aina salaa haaveillut, että mies hommaa Apulannan Tonin laulamaan jonkun serenadin synttärinäni (köh, tämähän olisi helppo järjestää, mutta haaveita pitää olla!). Me menimme niinkin pienillä ohjelmilla kuin tutustumisleikillä, sillä porukassa oli jonkin verran toisilleen vieraita tyyppejä, yhdellä lautapelillä joukkueina sekä pelasimme psykiatria. Hauska seurapeli, ehdottomasti, kuka on pelannut? Pääasiassahan aika kuluu kuulumisten vaihtamisiin tai elämästä puhumiseen ja kyllä hymyilytti kun mietin, kuinka monessa lauseessa ihmiset mainitsivat sanan lapset. Minä ehkä yhtenä pahimmista, piti ihan keskittyä puhumaan muustakin. Tätä se on, tämä ikä. Ja hyvä niin, olin hirveän onnellinen aina mainitessani omat neitokaiseni.
Näistä palikoista rakentui juhlat ja minulla ainakin oli todella mukavaa, toivottavasti vieraatkin viihtyivät. Kun tässä iässä saa paljon osallistua vaatekutsuille, lastenkutsuille, lastentapahtumiin ja lastenkerhoihin, niin voi että kuinka pää tuulettui aikuisten illassa. Oli aivan ihanaa tavata ystäviä, joita tulee nähtyä liian harvoin ja lapsuuden parasta ystävää, jota en ollut tavannut kolmeen vuoteen. Tulin todella onnelliseksi jokaisesta iloisesta kasvosta, joka saapui meille ja jokaisesta halauksesta. Ja niistä skumpista ja kukista ja muista lahjoista, jotenkin kaikki minulle tuotua oli pinkkiä, hmmm?
Kiitos ystävät syksyn piristysruiskeesta, minua niin jännitti tuleeko kukaan ja olin onnellinen kun tulitte ja teitte juhlistani juhlan! Tämän ikäisenä oli aivan ihanaa muistella sitäkin, mistä kukakin tuntee minut, on meillä jo historiaa.
Näissä juhlatunnelmissa uuteen viikkoon, kertokaa minulle parhaita synttärimuistoja tai juhlamuistoja kommenttiboksiin!
Suurkiitos myös juhlissa avittaneille tahoille, teitte myös ison osan juhlastani!
kakku saatu Pilvilinnan leipomolta, Annan blogi täällä.
suolaiset piirakat saatu Pella’s Cafesta
lautaset, servetit, koristeet ja ilmapallot saatu Somianalta
puiset haarukat ja veitset saatu K-Rauta Rauta-Otralta