Kerroin teille syyskuussa projektista, jonka teimme Ihastus Designin Sallan kanssa. Vaihdoimme makkareita päikseen, meidän entisen makuuhuoneen tyhjä tila on nyt aktiivisessa leikkikäytössä ja lastenhuoneesta saatiin muokattua vanhempien makkari, jota jaksan vieläkin parin kuukauden jälkeen fiilistellä.
Lähtökohdat olivat haastavat, sillä entinen esikoisen huone on malliltaan pitkä sekä kapea ja molemmissa päissä vastaan tulee vinokatto. Seistä tönötin keskellä huonetta ja mietin, etten voi yhtään ymmärtää miten tästä saadaan meidän makkari, eihän tänne mahdu edes parisänky! Mahtui ja mahtui jopa sohvakin. Ja lipasto. Ja telkkari. Siis miten ihmeessä! Siitä on kiittäminen taas sisustuksen ammattilaista, en olisi itse osannut järjestellä huonekaluja näin. Ennen kuva on alla.
Salla kävi ottamassa mitat lastenhuoneesta ja totesi, että ainoa paikka mahduttaa sänky on laittaa se niin, että osa sängystä on vinon katon alla. Näin ollen esim. petaaminen on vähän äherrystä, mutta nukkumista se ei ole haitannut. Kerran lähdin niin unissani yöllä vessaan, että pamautin täysillä pään vinoon kattoon, mutta tämä on nyt tapahtunut kerran kahden kuukauden aikana (kop kop!). Alhaalla oleva katto antaa toisaalta sellaisen pesämaisen fiiliksen, tiedätte, kun tekee mieli käpertyä maailmaa piiloon.
Makkarissamme on ollut esikoisen odotuksesta lähtien telkkari, raskaustelkkari. Alkuodotuksesta syksyllä 2012 nukahdin aina ennen iltayhdeksää ja mutisin, että olisipa makkarissa telkkari, niin ei tarvitsisi aina herätä ja nousta sohvalta. Mies oli eräänä päivänä sen yllätyksenä ostanut ja näin syntyi nimi raskaustelkkari. Sittemmin se on ollut Pikku Kakkos-telkkari, kuopuksen nukkuessa vieressä sitä ei ole pahemmin viime aikoina katseltu. Ihan rehellisesti sanottuna ei hirveästi nytkään, mutta kyllä me yhden leffan katselimme (nukahdin tietenkin ennen loppua, mutta eipä tarvinnut lähteä enää mihinkään!). Olin ihan fiiliksissäni pelkästä ajatuksesta, että voisimme sitä nyt katsoa tai vaikka lukea kirjaa omassa sängyssä, sen sijaan että nukkumaan hipsii pilkkopimeässä henkeään pidättäen.
Suurin työ muutoksessa oli taas nyhrätä vanha pinkki tapetti pois, vaikka alla ei ollut mitään muuta, ei se meinannut lähteä millään. Sama asentaja, Tero, joka laittoi kesällä keittiön tapetin tuli laittamaan makkarinkin seinän. Vino katto ja vinot ikkunat sekä kaksi pientä apuria saivat meidät jättämään yrittämisen sen suhteen, että tapetoisimme itse.
Tapettikirjoja selailin yhdessä Sallan kanssa Ihastuksella (miten tämä taivutetaan, apua!) ja hän sai hyvin kiinni siitä, mitä hain. Vaaleaa tapettia, jossa olisi kuitenkin joku juttu. Viiden mallipalan kautta päädyimme miehen kanssa kyyhkysiin, tapetti hieman livenä kimmeltää ja toisaalta taas välillä kyyhkyjä ei näy ollenkaan, eli juuri sopivan rauhallinen. Kyyhkyillä on myös pieni osa meidän historiassamme, häissämme vapautimme hääkyyhkyt (niin no, taisin vähän hourahtaa), joten se oli senkin puolesta meidän näköinen valinta.
Verhoiksi halusin samaa kuin tytöillä on, eli Designer’s Guildin pimentävää kangasta ja rakkauteni violettiin on niin vahva, että monista värivaihtoehdoista sanoin aika heti, mikä tilataan. Verho pimentää todella hyvin, jota makkarissa kaipaa kesäaikaan. Ihastus Designin kautta saa muuten tilattua verhon, joka myös ommellaan mittoihin ja sitten vain haet valmiin verhon ja tangon matkaasi. Hieman kätevää!
Salla ehdotti myös tuota sohvaratkaisua, jotta olisi joku paikka, mihin esimerkiksi laskea päiväpeitto päivän ajaksi. Sain itse heti vision rautasohvasta ja ahkeran haun tuloksena löysin sen lopulta Tampereelta ja Tori.fista. Se on jopa avattava vuodesohva (joka ei tosin mahdu aukeamaan) ja hyvin jämäkkä. Haaveilen hetkestä, kun pääsisin sinne kirja kädessä pötköttämään!
Suhteellisen pienillä muutoksilla saatiin siis lastenhuoneesta hyvin eri näköinen vanhempien makkari, josta olin oikeasti todella onnellinen. Ja lapset ovat huoneestaan, eli kysymys kuuluu, miksemme tehneet tätä jo aiemmin!
Mitä pidätte muutoksesta? Mukavaa alkavaa viikonloppua!