Todella pitkään, siis todella pitkään minun on pitänyt käydä lounastamassa Ahlmannilla. Kenelle Koivistonkylässä sijaitseva Ahlman on tuttu? Sieltä valmistuu niin floristeja, vastaanottovirkailijoita kuin kokkejakin, tilapuodista saa luomuherkkuja matkaan ja ravintoloissa tarjoillaan lounasta. Oma kompastuskiveni on ollut sijainti, sillä sinne täytyy vähän erikseen lähteä. Olisiko tuo nyt niin vaikeaa? Ei vain saa aikaiseksi. Kerran ajattelin, että mennään sinne tyttöjen kanssa syömään, kun kyläilimme vieressä asuvilla ystävillä. Silloin ei taas lounaslista natsannut tytöille tai en ollut varma allergia-asioista. Lisäksi paikka saattaa vaikuttaa ”suljetulta” oppilaitokselta tai yksityisalueelta, mutta älä säikähdä, lounastarjonta on kaikille avoin samoin kuin tilapuodin tarjonta!
Kun kutsu tutustumaan opetusravintola Annaan saapui, olin oikeasti todella innoissani. Nyt pääsen tutkimaan vihdoin Ahlmanin tarjontaa! Sotkin hiki päässä pyörällä paikalle, sillä minut siivitti matkaan upea upea auringonpaiste keskiviikkoillassa. Perillä odotti ihanan ystävällinen vastaanotto ja drinkki, jossa maistui niin sima, mesiangervo kuin mansikka. Oli muuten täydellinen janojuoma sen polkemiseni jälkeen!
Ravintolassa huomioni kiinnittivät heti upeat kukka-asetelmat, jotka olivat kuulemma kukka- ja puutarhakaupan puutarhuriopiskelijoiden käsialaa. Aivan mielettömän taitavia! En älynnyt kysyä, voisiko täältä tilata esimerkiksi omaan synttäripöytään kukka-asetelman, tämä täytyy tarkistaa.
Meille oli tehty maistiaispaloja lounastarjonnasta, eli tarjolla oli montaa juttua, jota saa lounaaltakin. Sortteja oli niin monta yksityiskohtineen, että pääni meni jo pyörälle kun yritin niitä painaa mieleen ja leuka loksahti lähiruoan ja luomun määrästä. Oli käytetty oman tilan kukkia, juustoja, leipää ja yrttejä, lähiruokaa olivat juurekset ja kana, oli kerätty Orivedeltä niin sieniä kuin puolukoita, tehty itse hilloa kyseistä iltaa varten, leivottu leipä omassa leipomossa. Tarjolla oli mm. lehtikaalisipsejä, pikkelöityjä kasviksia, itse tehtyä tartaria kalan kanssa, nyhtökanaburgereita, härkäpapupullia kasvisversiona sekä lohta itsetehdyn mallasleivän päällä. Jälkkäripöydässä maistui raparperi, tyrni ja porkkana. Oma suosikki oli lusikallinen suklaajälkkäriä, juuri sopiva satsi aterian päälle! Kaikki maut olivat hurjan hyviä, ainoastaan härkäpapupulla oli hieman liian kuiva ja kova omaan makuun.
Ravintolan ovella on lueteltu tilat, joilta ruoat tulevat ja kilometrit, joista näkee kuinka läheltä ruoka tulee. 31 kilometrin päästä Laurilan tilalta tulee tuoretuotteita, 51 kilometrin päästä Ahtilan luomukanalasta kanaa, härkäpapu saapuu puolestaan Asko Keskiseltä 22 kilometrin päästä ja niin edespäin. Lisää toimittajia ja matkoja voi kurkata ravintolasta!
Juustot olivat toki omaa tuotantoa ja ostinkin mukaan aivan järjettömän hyvältä maistuneen Selinin sinisen, tilapuodistakin löytyvän sinihomejuuston, jonka kanssa tarjoiltu karviais-porkkanahillo oli omaan suuhun aivan napakymppi. Pietaryrttihunajakin maistui ihanalta juuston kanssa, yrtit olivat tietenkin omasta pihasta.
Olin äärimmäisen vaikuttunut Ahlmanin lähiruoan ja luomun määrästä ja päätin, että lähden sinne ensi tilassa lounaalle. Kun valittelin, että jänistin kuopuksen allergiaa kerran kun meinasimme tulla, sain kuulla, että keittiö pystyy kyllä valmistamaan allergiat huomioon ottaen ruokia. Siitä ei siis tarvitse huolehtia.
Myös juomapuoli on valittu harkiten ja suosittu siinäkin lähituottajia, joten mm. Pyynikin panimon olutta löytyy listalta.
Ravintola Anna teki hyvää niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Aurinko paistoi, henkilökunta hymyili kilpaa sen kanssa ja ruoat olivat herkullisia. Kauniit kukat olivat piste i:in päälle ja panin merkille kokkiopiskelijoiden innostuksen ja reippauden.
Kiitän suuresti mahdollisuudesta tutustua Annaan ja lupaan saada aikaiseksi sen lounaan, sillä lehtikaali on suurinta herkkua ja huomasin lounaslistalla mm. lehtikaalikeiton! Jatkakaa samaan malliin Annassa!
Ravintola Anna
Hallilantie 24
avoinna ma-pe klo 9-15, lounasta tarjoillaan klo 11-13
Iloista lauantaita kaikille, herahtihan vesi kielelle kuvista?
P.S. Unohdin ihan täysin blogin puolella julkistaa asuarvonnan voittajan! Arpaonni suosi siis Mariaa tällä kertaa ja palkinnon pitäisi jo olla perillä. Syyskuun ykkösasuksi valitsitte mielestäni yllärin, eli sadetakkiasuni sai 27% äänistä! Oho! Kiitos kaikille äänestäneille!