Saman viikon sisään kuopukselle rapsahti 1,5 vuotta mittariin, esikoiselle 4,5 vuotta ja juhlittiin äitini syntymäpäivää. Samalla erehdyin ajattelemaan, että kuukauden päästä olen itsekin lähempänä neljää- kuin kolmeakymppiä (nyt iski paniikki!). Enemmän kuin omasta iäistä, pukkaa kriisiä kuopuksen iästä. Olen ajatellut, että meillä on vielä pitkään perheessä vauva tai pieni, mutta sitten mieleeni tuli esikoisen 2-vuotissynttärit. Olin järkännyt hänelle muumisynttäreitä ja aamulla hän ilmoitti ”olisin halunnut prinsessasynttärit”. Yks kaks tajusin, että muutaman kuukauden päästä pieninkin ilmoittelee mitä kakkuja haluaa ja jo nyt hän puhuu valtavasti ja kertoo, mikä hiertää. Tuli ihan paniikki, pysy vielä hetki pallerona!
1,5-vuotias taapero on aika mainiossa iässä. Voin ihan rehellisesti sanoa, ettei pikkuvauva-aika ollut helppoa kummallakaan kerralla ja imetys, yöheräilyt ja se rytmin puuttuminen rassaavat. Taapero on jo kaikessa mukana, syö samat ruoat, leikkii, juttelee ja samalla on kuitenkin niin vähään tyytyväinen, ei vielä kysele missä kaverit tai milloin mennään Hop Lopiin. Tässä iässä työnnetään nyrkit vessanpönttöön ja piirretään seinään tai vaihtoehtoisesti naamaan. Tutkitaan otsa kurtussa kiveä pihalla ja nauretaan ääneen, kun saa maistaa palan makkaraa.
Isomman kanssa voi taas jo käydä pitkiä keskusteluja maailman ihmeistä. Hän on jo mieletöntä seuraa, jonka kanssa voi keksiä vaikka mitä mielikuvitusleikkejä ja vanhemmatkin kelpaavat vielä erittäin hyvin seuraksi. He ovat kaksi hyvin erilaista persoonaa ja silti heissä on niin hirmuisen paljon samaa, tuttua ja rakasta. Minun pienet tyttöni.
He ovat mainiossa iässä ja heidän keskinäistään sisarussuhdetta on ihanaa seurata. Toki siihen liittyy jatkuvaa nahistelua, mutta se lienee normaalia. On aivan uskomatonta katsoa, miten pienempi tekee aivan kaiken perässä, hyvässä ja pahassa. Hirveä huuto tulee, kun pyöräily ei vielä suju, hänen pitäisi päästä myös polkemaan.
Viikonloppuna mietiskelin paljon tyttäriäni ja katselin heidän menoaan. Lähdimme Sasoriin syömään mummin synttäripäivällistä ja pyysin miestä ottamaan muutamat kuvat samalla reissulla. Sellaiset, missä tytötkin ovat mukana. Saa ikuistettua näitä pikkulapsihetkiä. Kuvaaminen usein jää, sillä se on pienten kanssa haasteellista ja tämän jälkeen pesinkin isomman takkia mudasta Sasorin vessassa ja pyyhin isoimmat nurmikot polvesta. Niinpä niin. Mitäpä noista, ihanat hetket tallentuivat.
OMA ASU: paita UHANA DESIGN/ hame POMP DE LUX/ tennarit CONVERSE/ korvikset itsetehdyt Elvarilla/ takki ONLY
TYTÖT: mekot METSOLA/ leggarit BLAA/ tennarit NEXT/ takit LINDEX/ pipot PIETAMO (saatu blogin kautta)
Viikonloppu sai siis miettimään ikää, niin lasten, omaa kuin vanhempienkin vuosia. Vanhempani olivat kylpylässä pari yötä ja ottivat toiseksi yöksi tytöt sviittiinsä. Kävivät niin tyttöjen kanssa uimassa kuin sitten meidänkin ja testasimme äitini kanssa uutta hydrotrainingia (oli muuten yllättävän hauskaa)! Mietiskelin, kuinka onnekas olen, kun vanhempani ovat vielä siinä iässä ja kunnossa, että jaksaavat puuhata pienten kanssa. Kuinka onnekas itse olen, että iän raksahtaessa lähemmäs neljää- kuin kolmeakymppiä olen parhaimmassa fyysisessä kunnossa koko aikuisiälläni ja jaksamiseni on sen ansiosta parantunut. Kuinka onnekas olen, kun minulla on terveet pienet tytöt. Näistä hetkistä haluaa pitää kiinni, siksi blogiinkin on alkanut tulla enemmän ja enemmän välipäiviä postauksissa. Haluan ottaa läheisistäni kaiken irti.
Näissä erittäin kiitollisissa ja onnellisissa (joskin vähän kriisiytyvissä ja panikoivissa) tunnelmissa toivotan kaikille onnellista uutta viikkoa! Ja hei, Sasorille ihan täydet pisteet palvelusta, lapsiystävällisyydestä ja uudesta listasta! Ainoa miinus oli kasvisruokani, joka jäi hieman mauttomaksi, mutta alkuruokan palsternakka-sellerikeitto kanttareilla, jota maistoin isältäni… Huh miten hyvää!
Pukkaako muilla ikäkriisiä omasta tai lasten iästä? Onko Sasor tuttu ravintola?
P.S. Hamam-pyyhearvonta on suoritettu ja random.orgin arpaonni osui Päivi S:lle. Kiitos kaikille osallistumisesta!