Mitä voi odottaa päivältä, johon kuuluu hyvää seuraa, maaseudun rauha, ihan hirveästi herkkuja, vielä enemmän vaaleanpunaisia asioita ja uuden oppimista? Odotin paljon, mutta vielä enemmän sain. Pysykääs mukana, niin kerron enemmän reissustamme Vihtiin, Elvari-korujen tehtaalle.
Päivämme alkoi tiiviissä tunnelmassa, kun minä, Anni, Sari ja Eino pääsimme autokyydillä Helsingistä kohti Vihtiä. Meille oli lupailtu pinkkiä paikkaa ja huokaisin ihastuksesta jo pihassa nähdessäni vaaleanpunaiset ulko-ovet, keinun ja kukat. Autosta, harjoista ja muusta puhumattakaan. Tiedätte miten rakastan pinkkiä!
Meitä vastassa oli Elvarin takana oleva nainen, Sanna Leinonen. Tuo hersyvä, värikäs ja elämäniloinen nainen oli jo itsessään inspiroiva. Saimme kuulla, kuinka nimi Elvari on alkujaan Sannan kissalta lähtöisin, kuinka Sanna hyppäsi pois ravintola-alan uraltaan ja aloitti tekemään jotain aivan muuta. Mitä kaikkia vaikeuksia karkkikoruyrittäjä voikaan kohdata, mitä kaikkea hän on tehnyt saadakseen yrityksensä lentoon. Ja onnistunut on (vai mitä sanotte siitä, että pelkästään fb-sivuilla on jo 35 000 tykkääjää?).
Astuimme sisään paikkaan, jossa kaikki korut tehdään. Meitä vastassa oli lisää iloisia työntekijöitä ja lisää… Pinkkiä. Siis tiesittekö, että pinkkejä mikrojakin on! Kaikki jääkaapista vessapaperiin oli pinkkiä. Minä olin ihan satumaassa. Tähän kun vielä yhdistettiin karkkikorut! Oli kakkuja, korvapuusteja, popcorneja, lakuja, polkakarkkeja, salmiakkeja…
Meille oli luvattu, että saamme tehdä koruja itse ja luulin, että esimerkiksi vaahtokarkkikoru syntyy jonkun muotin avulla, mutta väärässä olin, Sanna tekee kaikki korut alusta lähtien itse. Vaahtokarkkikoru syntyy neljästä eri värisestä Fimo-massasta, jotka muovaillaan, yhdistetään, kierretään, leikataan, laitetaan uuniin ja tehdään koruiksi. Sanna vääntää korut, muut työntekijät laittavat niitä käyttötarkoituksen mukaan pinneihin, kiinnittävät korviskoukkuja, pujottavat kaulakoruiksi. Huikea käsityö siis taustalla näissä koruissa!
Tiedätte, että kun ammattilainen tekee ja alat itse tehdä perässä, se ei olekaan niin helppoa miltä näytti. Minä aloin pyöritellä omia vaahtokarkkimassojani ja katselin, miten niihin tuli mutkia ja ties mitä ja vieressä supertaitava Anni väänsi täydellisiä koruja jutellen, että tämähän on kuin sokerimassalla tekisi. Minä en ole tehnyt käsin mitään sämpylänpyöritystä lukuun ottamatta iäisyyksiin, joten lopputulos oli vähän kotikutoinen. No, suurella rakkaudella väänsin karkkipinnejä ja koruja kotona odottaville tyttärilleni, eli oli tässä sydän mukana! Hämmästyttävää muuten, miten upeita kuvioita voikaan jämämassoista saada, katsokaa vaikka yllä olevaan kuvaa! Upean näköistä!
Lounasaikaan meiltä meinasi mennä jalat alta, kun näimme mikä kattaus meille oli varattu! SB-Bakery oli loihtinut herkkuja Elvari-teemalla, eli kakussa oli hömelöpöllönen, juustokakku näytti englanninlakulta, kuppikakut samoilta kuin koruissa. Jokainen huokaisi ihastuksesta nähdessään kattauksen!
Sannan täti esittelee, mitä kaikkea mahdollista maailmasta löytyykään pinkkinä!
Sen lisäksi, että iloinen seura, maaseutu ja herkut saavat ihmisen iloiseksi, päivä oli terapeuttisin pitkään aikaan. Olen koko viikon vähän stressannut viikonlopun suoritusta, mutten miettinyt sitä Elvarin tiloissa lainkaan. Keskityin kieli keskellä suuta tekemään vaahtokarkkeja ja sidoin niitä kaulakoruun samalla koko ajan pulisten. Miten inspiroivaa olikaan tehdä pitkästä aikaa käsillään. Miten upeaa on aina tavata ihmisiä, jotka seisovat henkeen ja vereen juttunsa takana ja menevät vaikka läpi harmaan kiven.
Päivä oli voimaannuttava ja jos ennen rakastin Elvarin koruja, niihin muodostui nyt ihan uudenlainen näkökulma.
Kiitos mahdollisuudesta päästä korujen alkulähteille!
Eikö ollut ihana pläjäys karkkeja ja pinkkejä! Karsin parhaani mukaan kuvia, mutta kaikki oli niin ihanaa, että kuvia tuli nyt urakalla.
Makeata viikonloppua jokaiselle! Onko Elvari tuttu yritys sinulle? Elvarikorut ovat muuten viikonloppuna Jyväskylässä ja kaupungista puheen ollen, blogin fb-sivuilla arvotaan lippuja Hygge-messuille, klik!
P.S. Tekemäni karkkikorut innostivat tyttöjä juuri niin kuin olin toivonutkin, ainoa harmitus oli kun niitä ei saanut syödä!