Se on sitten ohi, viikko maalla. Instagramstoriesia seuraavat huomasivatkin, että meinasin alkaa itkeä, kun suljin Lapinjärven mökin oven viimeistä kertaa. Olo oli ihan hirveän haikea ja viikko meni aivan liian äkkiä. Kun sanoin miehelle, että alkoi itkettää tuo lähtö, hän sanoi ihan samaa. Että pala kurkussa pakkasi.
Viikko päättyi kyläjuhliin helteisessä kirkonkylässä. Kun Lapinjärven kunnanjohtaja Tiina Heikka kysyi keskustassa, jäikö viikkomme plussan vai miinuksen puolelle, arvaatte mitä vastasin. Sanoin, että tulen takaisin ja etsin täältä tontin. Niin täysillä tykkäsimme ja nautimme. En olisi ikinä arvannut. Sijaintimme oli todella nappi, olimme maalla, mutta vain kahden kilometrin päässä kirkonkylästä ja kaupoista. Joka paikkaan pääsi vielä pyörällä tai jalan. Ihan keskelle pusikkoa minusta ei olisi, tämä oli juuri hyvä.
Loma on tietysti aina loma, viikon aikana ei pesty pyykkiä, stressattu pihan kunnossa tai muutakaan, mitä kotona tehdään. Keskityttiin toisiimme, luonnon rauhaan ja liikuntaan. Ei ollut niitä suorituspaineita mitä kotona. Sen sijaan, että olisin valinnut sadasta eri jumppatunnista sen uusimman ja trendikkäimmän, pistin lenkkarit jalkaan ja juoksin pitkin pellonlaitaa. Juoksin hymyssä suin ja lauloin ääneen. Törmäsin perjantain juoksulenkillä tunnin aikana yhteen perheeseen, äiti tervehti minua iloisesti hymyilleen ja lapset osoittelivat. Nauratti, maalla ei taida törmätä niin usein vieraisiin naamoihin?
En tiedä olenko osannut pukea sanoiksi sitä hyvää oloa, jonka maalla olo minussa herätti. Oli todella hyvä olla. Toki teimme paljon muutakin, sillä Lapinjärven sijainti on niin nappi, kävimme niin Loviisassa, Kouvolassa kuin Porvoossakin piipahtamassa.
Näitä kuvia ottaessa tytöt olivat Tykkimäki-päivän jälkeen autossa umpiunessa ja me ajelimme vahingossa harhaan. Eipä haitannut mitään, kotimatka kesti vähän kauemmin ja pienet tiet olivat auringonlaskussa hurjan kauniita. Sain energiaa noista maisemista varmaan koko loppuvuodeksi.
mekko LINDEX/ kengät MIGATO/ korvikset POOLA KATARYNA/ hattu ESPRIT/ aurinkolasit UNOFFICIAL
Kaikkein erikoisin juttu oli, että näimme paluumatkan aikana kaksi ohi pyyhältävää pyöräilijää. Sain jälkikäteen viestin facebookissa vanhalta matkaopaskollegalta, että olinko tosiaan pellossa kuvailemassa. Hän itse asuu ulkomailla ja oli Suomessa käymässä, eikä voinut uskoa silmiään, kun ajatteli näkevänsä minut. Ihan uskomaton sattuma, koska mekin olimme väärässä paikassa ja ajaneet harhaan. Koskaan emme siis moikanneet, sillä hän ei sanonut mitään kun luuli näkevänsä väärin. Elämä maalla on kyllä ihmeitä täynnä! Tiesittekö, että Pelle Miljoona asuu Lapinjärvellä? En tiennyt minäkään ja hämmästyin, kun ajoimme hänen pihansa ohi.
En tiedä mitä minulle kävi maalla, mutta alkoi itkettää kun käsittelin nämä kuvat läpi. Näihin kuviin tallentui jotenkin se fiilis viikosta, toivottavasti välittyy teillekin.
Tuletteko jo höperöksi maaseutuhehkutukseni kanssa? Mitä fiiliksiä maaseutu herättää sinussa?
P.S. Tänään ehtii vielä osallistua arvontaan, klik! Ja kiitos osallistumisesta ONES-paidan arvontaan, arpaonni osui Ruusumuumi-nimimerkille ja voittaja on tavoitettu!