Mä muistan sen kirkkaan päivän
Sen kesän ja sen valon häivän
Heinä haisi, puut tuoksui, linnut lauloi vaan
Ja Lada ajaa kylän raitilla
Lada ajaa ja stereot soittaa 

Tämä biisi soi eilen päässäni, kun juoksin lenkkiä yksinäni kaatosateessa. Vesi valui lippiksestä, ketään vastaantulijaa ei näkynyt ja heinä tosiaan haisi (tai tuoksui) sateessa. Kaurat taipuivat pisaroiden alla ja minä juoksin aivan liian lujaa, koska olin niin fiiliksissä. Suorastaan hörpin puhdasta maalaisilmaa ja sateen tuoksua, päässäni yksi lempparibiiseistä soiden.

Tämä viikko maalla on antanut paljon enemmän kuin ikinä osasin toivoa. Meillä on loppunut aika kesken kaiken tekemisen suhteen, kun alun perin pelkäsin että kyllästymme! Kelit ovat olleet eilistä sadetta lukuun ottamatta upeat ja maaseutu antanut parastaan.

Kaikkea on ehtinyt tapahtua. Vietin tiistaina antoisan aamupäivän kunnanjohtajan kanssa ja tutustuin kuntaan toisesta näkökulmasta, hallinnosta käsin. Illalla menimme paikallisten kanssa uimarannalle ja kiviset mökkitiet puhkaisivat renkaan autosta. Siinä missä kaupungissa olisi ollut varmasti tulipalokiire johonkin ja puhjennut rengas sotkenut suunnitelmat, nyt ei ollut kiire. Nautimme ilta-auringosta heinäpellon laidassa miehen vaihtaessa rengasta. Ketään ei mennyt ohitsemme tuon tapahtuman aikana.

Koska haasteena oli pohtia, uskaltaisinko muuttaa maalle, sitä on pyöritelty paljon ja joka näkökulmasta. Meillä on hyvin erilaiset näkemykset miehen kanssa asiaan, sillä minä olen lapsuuteni asunut Helsingissä, hän maalla. Keskustelua on piisannut. Olen miettinyt millaista lapsilla olisi maalla. Hihkuisivatko he vielä vuoden päästä innosta löytäessään oven edestä mustikoita? Millaista teinien on asua täällä? Millaista on koulunkäynti, kuinka jaksaisi kuljettaa lapsia kouluun? Helsinkiin on 90 kilometriä ja sieltäkin ihmiset käyvät kuulemma Lapinjärvellä töissä.

Vaikka olemme puuhanneet paljon, niin kalan grillaaminen, soutelu, mustikoiden poiminta tai saunan lämmitys ei ole aikataulutettua. Hermot eivät ole olleet kireällä muuta kuin hyttysten takia. Olen saanut uskomattoman paljon voimaa tästä luonnon kauneudesta ja hiljaisuudesta. Ikävä on tähän mennessä ollut vain pyykinpesukonetta. Tampereenkin kokoisessa kaupungissa tarjontaa on niin paljon, että monesti tulee runsaudenpula. Ei osaa vain olla, kun koko ajan aukeaa uusi ravintola, on joku tapahtuma tai tarjouksia kaupassa. Jotain mihin tekee mieli mennä. Olen helpottunut, kun täällä ei ole tullut sitä oloa. Kesäteatterinkin päätin lopulta jättää väliin, vain ollakseni pihassa perheeni kanssa istuskelemassa. Eräänä iltana kalaa grillatessa pihaan pyöräili kolme nunnaa. Kaikkea sitä maalla tapahtuukin!

paita ONLY/ farkkuhaalarit ONLY (second hand)/ tennarit CONVERSE/ kello TOMMY HILFIGER/ korvikset UHANA DESIGN

Nämä kuvat otimme suurella vaivalla keskellä sadetta Malmgårdin panimon pihassa. Asuna oli pakko olla farkkuhaalarit, sillä ne vain jotenkin tulivat landesta ekana mieleen. Viime kesänä kirppikseltä löytyneet haalarit ovat jääneet vähälle käytölle, kun eivät kovin hyvin sovi minulle.

Tämä upean kaunis tie vie hienoon kartanoon ja pihapiirissä on pienpanimo, jossa myydään oluiden lisäksi mm. viljaa, pastaa, hiutaleita ja spelttilakuja. Suosittelen piipahtamaan, jos pyörii näillä nurkilla.

Tiedättekö muuten missä pellossa seison? En tiennyt minäkään, mutta kysyttiin ja opin. Tattaripeltohan se. <3