Viime tipassa

pärnu+dress

Reissuista on otettava kaikki irti, eikö niin? Silloin kun reissu on kahden vuorokauden mittainen, niin siinä saa jo vähän kipitellä välillä, jotta saa edes jotain haluamistaan asioistaan kokea. Tällä reissulla saimme huudot laivavirkailijalta saapuessa lauttaan Tallinnaan. Miksi? No, palataan siihenkin vielä, mutta tuo kokemus palautti mieleeni pari muuta viime tipan reissukokemusta.

pärnu+flower pärnu+flowerdressuus

Ihmettelin aiemmin, miksi ihmisiä kuulutetaan lennolle. Mihin he häviävät turvatarkastuksen jälkeen ja unohtavat mennä koneeseen? Kunnes itse istuin 13 vuotta sitten miehen kanssa Amsterdamin kentällä kaikessa rauhassa ja yhtäkkiä totesimme, että nuo kuulostivat ihan meidän sukunimiltämme. Olimme katsoneet koneen lähtöajan väärin, siis ihan puusilmämunaus ja juoksimme läpi kentän (tiedätte, se on iso) ja kovaa. Virkailija huusi you are very late ja ovi pamahti kiinni kun olimme sisällä. Nolotti täyden koneen katseet. Selvisi mitä niille ihmisille tapahtuu turvatarkastuksen jälkeen. ;)

11 vuotta sitten ei lueskeltu sähköposteja reissussa kuin nettikahvilassa. Kävimme nettikahvilassa Venetsiassa ja lähdimme sitten kentälle. Lento Pariisiin oli peruttu. No oli siellä joku sähköposti Ryanairilta, luulin että mainos” sanoi mies. Argh. Taksikuski teki kaikkensa ehtiäkseen viemään meidän yöjunaan Pariisin, mutta ei auttanut. Ehdimme nähdä junan takavalot. Jäimme siis Venetsiaan ja seuraavana päivänä junailimme Milanon kautta Pariisiin. Nykyään sitä tankkaa reissussa sähköpostejaan niin, ettei näin enää käy.

10 vuotta sitten olimme myyneet juuri automme ja lastanneet sinne talvirenkaat, koska sillä ei enää ajeta. Menimme nukkumaan ja kello soitti klo 02, piti ehtiä bussiin, joka vie Helsinkiin kentälle. Siellä treffaamme kaverin ja menemme juhannukseksi Barcelonaan kolmistaan. Kun heräsin (miksiköhän?) johonkin 02.30, kylmäsi. Bussi meni, mitä tehdään? Purimme vauhdilla niitä renkaita autosta ulos keskellä yötä (mietin monesti mitä naapurit ajattelevat jos näkevät) ja kaasutimme kentälle. Hyvä ettei kaveri viettänyt juhannusta yksin siellä Barcelonassa.

pärnu+kukkamekko

Nyt lasten kanssahan me varaamme aikaa siirtymiin ja kaikkea muuta järkevää? No, mutta mihinkäs sitä kissa karvoistaan pääsisi. Tallinnan satamassa piti olla viimeistään kello 16.10 ja sinne ajaa Pärnusta vajaa kaksi tuntia. 2,5 tuntia aiemmin etsimme Pärnussa asukuvauspaikkaa. Otimme nämä kuvat. Lähdimme ajamaan. Päätimme pysähtyä tankkaamaan (bensa on halvempaa) ja samalla juoksiin Rimiin ostamaan juustoja sekä pillimehuja (no kun ovat halvempia kuin Suomessa). Kello oli 14.15 tässä vaiheessa. Ajoimme Tallinnaan ja vedimme yhden risteyksen pitkäksi, eli vielä viimeinen u-käännös ja olimme check innissä kello 16.09. Miten tulla näin myöhässä, tarttis vähän miettiä! Minuutti aikaa! Virkailija suorastaan huusi. Ups. Mutta meillä oli juustot, oli mehut ja kun ajoimme laivaan, pamahti sen keulaportti kiinni. Tuli vähän mieleeni lentokoneeseen nousu, kun ovi pamahti takana kiinni.

pärnu+ootd
mekko SEPPÄLÄ/ kengät MIGATO/ korvikset STORE OF HOPE/ aurinkolasit UNOFFICIAL (saatu blogin kautta)

Saatiin lennossa nämä kuvatkin otettua, halusin ikuistaa Pärnun helteen kuviin ja kivaa että ehdimme. Mekon olen ostanut kuusi vuotta sitten, se on kyllä edelleen ihan suosikkejani kuosiltaan. Loppu hyvin, kaikki hyvin, matkailu avartaa!

Oletko sinä viime hetken kohnottaja vai ajoissa menijä? Mitä pidät mekosta?

Leppoisaa sunnuntaita!