Myönnetään. Olen käynyt Pyynikin kesäteatterissa ehkä kerran. Ja tällä viikolla toisen kerran. Yritin juuri ennen tätä tekstiä perustella itselleni syytä tähän, enkä keksinyt. Sitä ei vaan saa aikaiseksi lähteä teatteriin, mikä on todella sääli. Pyynikin kesäteatteri on niin kauniissa miljöössä ja hieno, että siellä pitäisi ehdottomasti vierailla edes kerran kesässä!
Onnekseni siis sain kutsun Katti Matikainen ja Mau-ahtava Suomi-näytelmän ensi iltaan, joka koettiin tiistaina. Menin paikalle nelivuotiaamme kanssa ja tykkäsimme molemmat kovasti. Minä ihailin välittömästi sitä vehreyttä joka teatterista näkyy, lapsi innostui lavasteista ennen näytöksen alkua. Kun katsomo sitten lähti liikkeelle, pieni ihan hätkähti, vaikka olin asiasta kertonut. Onhan se hieno ominaisuus, tuo pyörivä katsomo ja kun maisemat vaihtuvat!
Lavasteet olivat hienot ja 45 minuuttia kestävä esitys eteni hienosti ja vauhdikkaasti. Minäkin olen ehkä vähän levoton istumaan paikallani, joten tuo esityksen mitta oli täydellinen niin äidille kuin tyttärelle! Tai no, tytär kysyi sen päättyessä, voidaanko tulla uudelleen, joko se loppui?
Näytelmässä Katti Matikainen ja Nakkirakki osallistuvat Humppakerhon kotimaan kesäkiertueelle. Laulavien eläkeläisten matkassa kaverukset pääsevät kokeilemaan niin maatilamatkailua, metsäretkeilyä kuin festarielämääkin. Minä sanoin miehelle esityksen jälkeen, että nuo laulavat eläkeläiset olivat kyllä ehkä herttaisinta esityksessä, katsoin heitä koko ajan hymyillen. Terveisiä vaan Lempäälän mieskuoro sekä Laulu-Siskot kuoro, olitte ihania!
Esityksessä oli kohtia, joissa lapsi ihan hätkähti ja kohtia, joissa aikuinen nauroi sanaleikeille ja nelivuotiaalta ne menivät ohi. Oli puujaloilla kävelevä taiteilija (ÄITI, miten toi voi mahtua sen kotiin?!) sekä aivan hulvaton Raija-vuohi, oli mäntymittari ja paljon laulua.
Se oli siis hyvinkin viihdyttävä koko perheen teatteriesitys (suositusikä on 3v ylöspäin). En tiedä saiko lapsi ihan juonesta kiinni, sillä jo sana festivaalihan on hänelle vieras, mutta eipä tuo haitannut mitään. Kerroimme molemmat suu vaahdossa esityksestä meitä hakemaan tulleelle miehelle, minä hehkutin laulavia eläkeläisiä, lapsi puolestaan kertoi Matikaisen mummon shortseista. Keskustelu mummon shortseista jatkui siihen, että väittelimme kotipihassa olivatko ne mummokalsarit vai shortsit ja mitkä ovat mummokalsarit… Keskustelua herättävä näytös siis!
Minä olen todella iloinen, että pääsimme tämän kokemaan. Sanoin miehelle kotona, että kesän haaveeksi jää päästä kaksin aikuisten teatteriin, kyllä Pyynikin kauneus täytyisi kokea hänenkin kanssa. Suosittelemme kyllä lämpimästi kokemaan tämän esityksen, jos olet Tampereella lasten kanssa. Pian, sillä esitys pyörii vain heinäkuun, tarkemmat esitysajat näet täältä. Sadekaan ei haittaa, sillä katsomo on katettu!
Onko suunnitelmissa mennä Pyynikin kesäteatteriin tähän tai johonkin muuhun esitykseen? Aurinkoista alkavaa viikonloppua kaikille!
*liput esitykseen saatu blogin kautta