Tasan kolme vuotta sitten, heinäkuussa 2014 me löysimme Annen ja hänen Teeleidinsä Lutakosta. Meillä oli matkassa reilun vuoden ikäinen taapero, istuimme teellä Annen juri Jyväskylään avaamassa Teeleidissä ja huokailin, että miksei meillä ole Tampereella tällaista. Anne jutteli ystävällisesti meille ja toi taaperolle leikkikaluksi maatuskan, kun ei meinannut teehetkellä viihtyä. Postaus tuosta reissusta löytyy täältä, siitä kyllä huomaa miten ovat muuttunut niin blogi, lapsi kuin äiti kolmessa vuodessa!
Nyt, kolme vuotta myöhemmin meillä on taas saman ikäinen taapero kuin oli kolmekin vuotta sitten ja Annella puolestaan uusi, upea Teeleidi, joka joutui yllättäen muuttamaan pois Lutakosta. Vuokrasopimusta ei jatkettu ja uuden paikan etsintä oli edessä ja henkilökunnalla luopumisen tuska edessä, olihan Teeleidin sydän Lutakossa. Me menimme tutustumaan uuteen paikkaan heti viime lauantaina eli avajaispäivänä. Mukaan otimme vain tuon isoksi muuttuneen taaperon, joka pääsi vanhempien kanssa kolmistaan reissulle ja tilasi onnellisena oman jääteen.
Teeleidi siis päätyi muuttamaan Kramsunkadulle toiselle puolen Jyväskylän keskustaa, yli 100-vuotiaaseen Karpion taloon. Me jätimme auton Kramsunkadun päähän ja kävelimme hiekkatietä alas kohti Teeleidiä. Tässä vaiheessa vaikutti jo hyvältä: aurinko paistoi kesäisellä puiden reunustamalla hiekkatiellä, tunnelma oli kesäinen sekä rauhallinen ja virittäydyin jo valmiiksi teehetkeen.
Hämmästyin pyörien määrää pihassa, ihmiset ovat todellakin löytäneet paikan, mahtavaa! Piha vaikutti todella idylliseltä: rakennus on hieno, pihassa on aittarakennus jonne voi myös mennä teensä juomaan sekä leikkimökki, jossa oli ihastuttavia minikokoisia teeastioita. Astuimme sisään ja vakuutuin entistä enemmän – tilat ovat nyt yhdessä tasossa, minkä uskoisin tuovan mukavuutta yhtä lailla asiakkaille kuin henkilökunnalle. Sekä paikan päällä syödyt herkut että mukaan lähtevät teet saa ostaa samalta tiskiltä ja se jotenkin helpotti asiointia entiseen verrattuna. Paikka on kuulemma pienempi kuin edellinen, vaikka itse luulin asian olevan toisinpäin! Kerrokset ja erilliset tilat syövät kyllä tilan tuntua.
Päivä ja ilma toivat kyllä oman lisänsä idylliin. Paikka oli kuin tehty teehuoneeksi, ikkunasta näkyi ihana vihreys, sisällä oli rauha monista ihmisistä huolimatta. Mies ja tytär joivat jääteet ja minä yhtä lemppariani, Karpalon kiusausta. Yhdessä jaoimme myös ihanan porkkanakakun palan. Valintahan on aina ihan helppo, sillä erilasia teelaatuja löytyy sen sata kappaletta!
En voi kuin suositella tutkimaan uuden Teeleidin, joka löytyy nyt ihan läheltä Keski-Suomen museota ja yliopistoa. Bussipysäkiltäkin pääsee kätevästi paikalle, kun hyppää ulos Keskussairaalantiellä. Teeleidin muutto tuli yllätyksenä, mutta uusi paikka muotoutui kyllä onnistuneeksi kokonaisuudeksi!
Niin ja tiedättekö mitä. Ikkunalla istui tuo maatuska, jota pieni tyttöni pyöritteli kolme vuotta sitten käsissään. Liikutuksen pala nousi kurkkuun, kun mietin, miten aika kuluu niin äkkiä ja montako kertaa olemme teellä ehtineet piipahtaa vuosien kuluessa, vaikka eri kaupungissa asummekin.
Upeaa, että ihmiset ovat löytäneet Teeleidin ja Anne vienyt teenjuonnin ilosanomaa eteenpäin.
Aina on aikaa hyvälle teelle, näin se on.
Kuka on ehtinyt jo tutustua?
Teeleidi
Kramsunkatu 1, Jyväskylä
ark. 10-19
la 11-17