Oltuamme muutaman päivän reissussa vietimme miehen kanssa 16 vuotispäivää. Niin pitkään tuli kuluneeksi siitä, kun seurustelun aloitimme. Aika hämmentävää katsoa nyt jo vanhoja kuvia – olemmehan muuttuneet aika tavalla. Sekä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, kyllä siinä ihminen kasvaa 16 vuoden aikana. Toisesta on hauskaa ollut löytää aina uusia puolia, joita uusissa maissa asuminen, uudet harrastukset tai esimerkiksi vanhemmuus on tuonut esille. Mutta silti siellä on taustalla juuri se sama tuttu tyyppi, johon ihastui 16 vuotta sitten.
Olo näitä kuvia ottaessa oli aika onnellinen. Meillä oli suurin osa lomasta vielä edessä, tuo illan valo oli aivan ihana, fiilis oli katossa siitä, että sain olla reissussa ihanien tyttöjen ja miehen kanssa. Kiitin tilannetta mielessäni moneen kertaan. Imin energiaa näistä maisemista.
Asussa oli hyvä olla, se muodostui hyvin simppeliksi isojen korvisten kera. Hiukset eivät olleet hyvin kertaakaan tuolla reissulla, luottovälineeni kiharruspuikko ei vain ”toiminut” koko reissulla, ilmankosteus piti siitä huolen. Hiukset eivät vain suostuneet. Eräänä iltana yritin käyttää hotellin hiustenkuivaajaa sillä tuloksella, että kun laitoin sen päälle, sieltä nousi pieni liekki ja savu. Uuh. Tukka sai olla sen jälkeen ihan luonnontilassa!
Oli miten oli, ilta oli ihana ja valkoinen on väri, jota en osaa käyttää kuin kesällä näin suuressa määrin. Se kyllä henkii kesästä ja lämpöisistä keleistä täydellisesti!
17. vuosi alkoikin sitten lääkärireissulla, kun näytimme kuopukselle tulleita näppyjä. Ihottumaksi veikkasi paikallinen lääkäri, mutta aika pian älysimme, että kyse oli ihan muusta. Nyt kun taudista on kolme viikkoa, lähtee lapsilta aika rajusti edelleen iho käsistä ja jaloista. Voi raasut mikä tauti se oli heillä!
Tulevasta emme kuitenkaan tienneet tässä vaiheessa ja hyvinhän loma taudista huolimatta sujui. Jäi ainakin lähtemättömästi mieleen nämä maisemat, missä 16. vuotta vietettiin.
paita ONLY/ housut SOYA CONCEPT/ kengät MIGATO/ korvikset POOLA KATARYNA
Me sanoimme ääneen tuolla rannalla ajatuksen, mitä seuraavan 16 vuoden jälkeen. Olemmeko kenties isovanhempia jo? Oli niin hurja ajatus, että päätimme keskittyä hetkessä elämiseen. Kiitollisena juuri siitä päivästä.
MItä sinä pidät kokovalkoisesta asusta? Tykkäätkö viettää merkkipäiviä? Aurinkoa torstaihin, tänään pitäisi olla sitä Suomessakin luvassa!