Pakko oli minunkin tehdä tämä! Kyllä harkitsin muuten useamman kerran olenko hullu, kun katselin esimerkiksi Nooran kavalkadin hänen facebookin profiilikuvistaan. Siis profiilikuvat voivat olla tyylikkäitä kaikki? Ei ole todellista!
Mistä tässä profiilikuvahommassa on siis kyse? Mamma rimpuilee-blogi aloitti tällä viikolla profiilikuvahaasteen, jossa on tarkoitus esitellä facebookin profiilikuvansa siltä ajalta, kun on ollut mukana. Minä liityin myös vuonna 2007 ja otin jo silloin selfieitä jollain pokkarilla profiilikuviksi.
Mutta kerronpa nyt pari järkkynoloa juttua fb-profiilikuvistani. Niitä on 450 kappaletta 10 vuoden ajalta. Kyllä. Olen välillä vaihtanut kuvaa kaksi kertaa päivässäkin, karmea, laitan tuon sittenkin, vaihtanut vanhan kuvan takaisin jajaja… Voisi kai jonkun joskus deletoidakin? Hämmentävän monessa vanhassa oli myös mukana mies, kummilapsi tai joku eläin. Laatu on ihan hirveää.
Kuvien määrä kertoo siitä, kuinka helposti kyllästyn. Fb on kivempi avata kun on uusi kuva vastassa ja ilahdun, kun kaverit vaihtavat kuvia, sillä tykkään katsella sen hetkisiä kuvia.
Mutta onhan siinä aikamoinen elämänkaari ja 10 vuotta kiteyttynä, joten sallikaa mun (ja teidän) nauraa! Valitsin joka vuodelta muutaman, olkaapa hyvä!
2007 ja 2008. Kaikki kuvat ovat ulkomailta, ensimmäinen Barcelonasta, sitten menin Afrikkaan ja minulle tehtiin tekotukasta pikkuletit päähän, sen jälkeen muutime Thaimaahan. Voi millaisia kuvia sieltäkin tulisi nyt, silloin vain jotain räpsin pokkarilla menemään! Viimeisessä kuvassa olen juuri kävellyt tulisilla hiilillä, oikeasti. Olin jo vähän unohtanut koko asian, kaikkea sitä pitääkin tehdä. Yritin hymyillä, seisoin tuossa kuvassa jäävedessä ja jalkapohjiin paloi lopulta vesikelloja. Ai kun oli kiva kävellä pari viikkoa! Ei se satu lupasivat. Vuodelta 2008 oli myös kuvia moottoripyörän kanssa, sillä ajoin moottoripyöräkortin tuona kesänä. Ja otin ekan tatskan. Mikäköhän kapinakesä se oli, heh.
Uimahyppykuviakin oli varmaan 10 erilaista, tuo kuva on Khao Sokista. Asuimme veden päällä kelluvassa kylässä ja ponnasin veteen mökin ovelta, mieletön kokemus sekin!
2009 ja 2010 profiilikuvissa näkyi tietenkin elämä Aasiassa. Viihdyimme paljon pinnan alla ja sukelluskuvia oli usein profiilikuvana. Oma suosikki ehkä tuo kuva karusellista, en saanut turvavyötä auki Singaporessa Universalin puistossa ja jäin jumittamaan karuselliin, mies sitten kuvasi naureskellen tilanteen. Kiitti hei. Painoa oli muuten +15 kiloa verrattuna nykypäivään, huh! Näkyy kyllä parista kuvasta. Syksyllä meille muutti koiranpentu, kun jäimme Suomeen.
2011 ja 2012. Tämä oli oikeastaan hämmentävää huomata, että liityin facebookiin vuonna 2007 ja ensimmäinen talvikuva on tässä. Niin pitkään olin ollut talvet pois. Tuolloin pakkasta oli -24 astetta, silloin ainakin oli vielä kunnon talvia! Keväällä 2011 hiuksiini päätyi värit, jotka ovat siinä edelleen, vähän sävyt välillä vaihdelleet. 2012 useampi kuva oli New Yorkista, upea reissu!
2013 ja 2014. Päästiin uuteen vaiheeseen niin elämässä kuin profiilikuvissa, eli vauvavaiheeseen ja vuonna 2014 aloimme miehen kanssa ottamaan asukuvia. Se sitten näkyy kaikissa kuvissa sen jälkeen. Reissut näkyvät myös vahvasti kuvissani, tässä ovat kuvat Kreikasta, Lontoosta sekä Kroatiasta. Tuo ruskakuva on yksi suosikkejani, sen nähdessäni tajusin miehen kuvauskyvyt (voi raukkaa, sitten onkin saanut kuvata).
2015 ja 2016 sisälsivät paljon odotuskuvia ja vauvakuvia. 2016 toi minulle muun muassa ihanan vauvan, pääsin muotinäytösmalliksi ja pätkäisin hiukseni takaisin lyhyeksi. Se meni aivan liian nopeasti ja kyllä yksi elämäni vuosista, siinä missä nuo Aasiankin vuodet mutta eri tavalla.
2017 kaikki profiilikuvat ovat blogin asukuvia, joten en jaksanut niitä enää tänne ottaa, kun ovat niin vastikään näkyneet.
Aika muutamaan karsin sen karmean kuvamäärän, mutta kyllä nämäkin kertovat 10 vuodesta aika paljon. Kyllä saa olla kiitollinen kaikesta kokemastaan!
Kuka tarttuu vielä haasteeseen, onhan näitä ihan huippuhauskaa kurkkia? #profiilikuvahaaste
Minä kirjoitin tämän kohtalaisen sekavissa fiiliksissä, sillä kuopus päätti olla menemättä nukkumaan (klo 23 ainakin vielä huuteli) ja minä olin ajatellut mennä ajoissa nukkumaan, sillä tänään odottaisi se puolimaratoni. Tätä illalla ajastaessa kuopus edelleen kukkuu ja minä olen huolissani meidän juoksukunnosta. Taas pyydän toivottamaan onnea, niin kuin viime lauantaina, mutta veikkaan että puheen pitäminen oli helpompaa!
Aurinkoista viikonloppua! Mitä pidit profiilikuvapostauksesta?