Viime viikon loppupuolen kuopus sairasteli ja lauantain vastaisen yönä jouduimme mm. lakananvaihtoon, etsimään lääkkeitä ja googlettelimme, missä vaiheessa pitää lähteä päivystykseen. Istuin lattialla tokkurainen 1 vee sylissä ja mietin, olenko hysteerinen jos lähden yöllä päivystykseen. Mielessä kävi myös, etten todellakaan lähde käväisemään Helsingissä seuraavana päivänä, kuten olin aikonut, junaliputkin olivat valmiina.
Aamu koitti, väsymys painoi, puolet perheestä lähti uimaan ja minä katselin kuopusta, joka alkoi hymyillä ja vaikuttaa normaalilta. Ei ollut enää lämpöä, ruoka maistui. Tunti ennen junan lähtöä olin vielä yöpuvussa, mutta mies totesi että mene vain, kun ei mitään hätää enää ole. Siinä tunnissa sitten vaihdoin vaatteet, meikkasin, napattiin asukuvat matkalla junaan ja hyppäsin junaan lähes samalla hetkellä kun se irtosi laiturista. Täytyy sanoa, että äitiys on kyllä saanut käyttämään joka minuutin hyväksi!
Kyllä uuvutti, kun kuusi tuntia myöhemmin tulin takaisin ja aloimme tehdä virpomisoksia sunnuntaita varten, mutta kiva oli käydä. Pikkuneiti oli nukkunut yli puolet siitä ajasta, kun olin poissa ja luonnonkosmetiikkamessuilta irtosi vaikka mitä vinkkejä sekä uusia tuttavuuksia, osasta varmasti teillekin kirjoittelen!
Asua en ihan kamalasti ehtinyt pohtia, mutta vetäisin päälleni tämän mekon, josta tykkään ihan hirveästi (ja joka ei rypisty, wohou!). Se on nähty blogissa varmaankin ekaa vuonna 2014, odotuksen ja imetyksen takia jäänyt vähän vähemmälle käytölle ja nyt nappasin sen taas päälleni. Nimesin mekon aikanaan ruskamekoksi, mutta itse asiassa sopii tähän huhtikuuhunkin mielestäni kuin nenä päähän, kun mekossa on hieman pääsiäisvärejäkin.
Kuka muistaa tämän nähneensä aiemmin? En tiedä onko fiksua, mutta linkkaan tähän kuitenkin sen postauksen, kun mekko oli ekaa kertaa blogissa. Nuo kuvat. No, en ollut vielä koskaan pyytänyt miestä kameran taakse ja itselaukaiseva hoiti kuvaamisen taapero jaloissa. Että kurkkaa täältä! Laitoin mekon päälle, kun olin ensimmäistä päivää Helsinki Design Schoolin opinnoissa, koska minulla oli siinä jotenkin varma olo. Sama olo tuli viikonloppuna, kasvoin pituutta ja hymyilin väsymyksestä huolimatta tässä mekossa. Mikäköhän sen tekee? Jossain vaatteissa on vain niin hyvä olla!
mekko H&M/ takki ONLY/ huivi BECKSÖNDERGAARD second hand/ kengät second hand/ korvikset CORUU (saatu blogin kautta)/ aurinkolasit KAPPAHL
Vaikka tuttu luottovaate taikoi itsevarmuutta peliin, niin väsymyksen takia unohdin mm. nuo arskat otsalle kekottamaan, Paluujunassa huitasin päätä ja äkkäsin ne siellä, olivat painaneet montun korvan taakse viiden tunnin aikana, vieläkin kipeä. Niin kuin polvikin, jonka löin sunnuntaina astianpesukoneeseen niin kovaa, että heittäydyin lattialle huutamaan kivusta. Ryntäsin taaperon perään, kun portaiden portti oli auki ja survaisin polveni mennessäni. Siinä sitten makasin ja esikoinen istui viereen todeten ”voi äiti parka”. Huh, vaarallista tämä elämä, nyt on sitten mustelmapolvi (ja sääri, koska sen löin viime viikolla lasten kanssa temutessa).
Joten arvaatteko syyn paksuun sukkiksiin? ;)
Oletteko jo keväisissä fiiliksissä? Kuka kävi Luonnonkaunis-messuilla? Turvallista viikon jatkoa, toivottavasti emme saa hirmuisesti tänään räntää niskaan!