Tiedättekö mitä. Itseään ei kerta kaikkiaan pitäisi ottaa liian vakavasti, vaan osata nauraa itselleen. Ei muuten ole hirveän helppo homma. Minä välttelen usein kurkkimasta päivän aikana peiliin, koska menen arkena monesti ihan tukka pystyssä eteenpäin. Ei vaan ehdi millään laittautua aamuisin tai vaikka laittautuisikin, lasten kanssa temutessa on parin tunnin päästä vaatteet ruoassa ja tukkaa nyitty ja rinnuksille kuolattu. Entäpä sitten, tuskin kukaan kotiäiti on aina vimpan päälle laitettu. Vai onko? Lisäksi perusilmeeni on ihan kamala, olen ihan oikeasti aikaa sitten ottanut asiakseni yrittää hymyillä, sillä perusilmeeni on aika tympeä ja vihainen. Vaikken olisi mitenkään vihainen. Olen joskus yrittänyt ottaa asukuvia ilman hymyä ja nehän näyttävät siltä kuin kävisin kimppuun!
Oli miten oli, asukuvissa aina onnistunut ihan satasella. Ei kun miten se nyt menikään? Osa kuvista on jäänyt julkaisematta koskaan, osasta olen saanut vaivalla kaivettua sen neljä kuvaa käyttöön. Yleensä kuvia on noin 40-70 yhdestä asusta ja sieltä saat sitten kaivettua sen 4-5. Välillä rajaamalla pään pois. Jos ilme ja kasvot onnistuvat, niin totta kai tulee tuulenpuuska repimään tukan pystyyn tai vähintään alushousut roikkuvat lahkeesta. Haastavaa puuhaa on ja näitä einiinonnistuneita-kuvia riittää vaikka millä mitalla.
Koska torstai on ehkä lempparipäiväni viikosta (täytin muuten 18 vuottakin torstaina!) halusin tuoda torstaipäiväänne hieman hupia näiden kauniiden kuvien muodossa. Yrittäkää nyt sitten tämän jälkeen katsoa vakavissanne niitä parempia, kun nämä syöpyvät verkkokalvollenne. Teitä on varoitettu.
Edellisen kerran julkaisin tällaisen postauksen marraskuussa, eli kaikki kuvat ovat otettu sen jälkeen. Sitten mennään!
Odota hetki, katson vain onko tissit tallessa!
Sataa räntää, sain päähäni kuvata kevätasua. Juupa juu.
This is the happiest day of my life…!
Jouluaatto. Kukakohan sen rosollin tekisi? Vieläköhän toi kauan säätää niitä kameran asetuksia? Miksi mä oikeastaan edes seison täällä metsäpolulla jouluaattona?
Mä vaan tsekkaan ettei mulla ole taskut täynnä muksujen räkärättejä, ne pullottaa inhasti kuvissa. Sekunti!
Jos mä nyt oikein pinnistän, niin ehkä taas kykenen tähän.
Kuule, tuolta tulee naapuri. Ja me seistään tässä koko perheen kesken kuvaamassa äitiä. Mua hävettää niin, että jos voisin, katoaisin savuna ilmaan, mutta päätän kuitenkin loihtia ystävällisen hei naapuri-ilmeen kasvoilleni.
Jotenkin mulla on nyt sellainen olo, ettei mun tukka oo kauhean nätisti. Jos mä en hengitä, putoaisikohan se takaisin paikoilleen?
SIIS VOI PEEVELI! TÄÄ ON PIHKAA! MIKSET SÄ SANONUT MITÄÄN!
Mä en nyt yhtään ymmärrä, mitä ne tekee parvekkeillaan täällä Helsingissä. Onko noi jouluvalot?
Kuka mä oon, kuka sä oot ja mistä mä putosin tähän kuvaan?
Sainko hymyn kasvoillenne? Hyvä, se oli tarkoituskin! Mikä oli kaikista karsein kuva? Iloista torstaita kaikille!