Minä aion todennäköisesti teille jatkossa enemmänkin aihetta väsymys, sillä se on ollut vahvasti viime aikoina läsnä. Niin yövalvomisen kuin erityisesti suorittamisen tuoma väsymys, jonka takia olen ollut äärimmäisen epäsosiaalinen, perunut treffejä ja ollut vain oman perheen kesken. Hiihtolomaviikolla toinen kerhokin on tauolla, joten minun täytyisi jaksaa vielä normaalia enemmän viihdyttää ja eilisaamu valkeni taas aika väsähtäneenä. Mietiskelin äänen mitä tekisimme, kun päiväkin oli niin sateinen ja harmaa, kun esikoiseni ehdotti museota. Sitä missä mammutit olivat, siellä on kivaa. Minä emmin. Uuvutanko taas itseni, kun kahden kanssa siellä päivän ryntäilen, mutta päätimme lähteä. Meillä olikin lopulta ihan todella hauska reissu ja kiitin esikoistani ideasta. Tulin heti innoissani koneelle suosittelemaan teille Vapriikkia ja sen uutuusjuttuja, hiihtolomalla siellä on vielä kaikkea ekstrakivaa tiedossa, kurkkaa täältä! Palikat pinoon-uutuusnäyttely on juuri auennut ja muun muassa legoista tehty Aalto-maljakko oli aika vaikuttava!

Esikoinen odotti erityisesti nukkekekkereiden osiota, jossa on leikkimökki, koirankoppi, keppiheppoja ja paljon leikkiruokia. Tiesin, että hän siellä nauttii, mutta leuka loksahti kun näin alle vuoden ikäisen tyttäreni kipittävän leikeissä mukana ja nauttivan myös. Kävimme viimeksi Vapriikissa kesällä, kun hän nukkua posotti ja heräsi välillä syömään. Nyt hän painoi koko museon läpi jalan (vapautin hänet talvikengistä kun ovat niin kohlot, samapa tuo jos sukkasiltaan vetää museon läpi, kun nauttii vaan.). Osoitteli kaikkea karhusta hirveen ja legoista hiiriin. Tutki leluja, halasi hauvaa. Kun sisko meni mahalleen kurkkimaan hiirenkoloa, hän meni perässä. Minun säväyttävin museokokemukseni oli yllättäen tuijottaa kahta mahallaan makaavaa lastani, jotka kurkkivat hiiriä kolosta. Siis missä välissä se vauva hävisi? Heillä tuntui välillä olevan täysin omat juttunsa ja kikatus oli niin tarttuvaa, että minäkin kikatin lopulta melkein hysteerisenä.

Sen lisäksi, että Vapriikissa on eläimiä, nukkeja ja muuta lapsia innostavaa, on siellä myös pelimuseo. Huomasin erään sedän naurahtavan, kun vein tytöt pelipuolelle ja selitin, että äiti on niin antiikkinen, että täällä on minun lapsuusjuttuni. Oli Nintendot ja oli… HUGO! Minä vieläkin joskus höpisen sitä litaniaa ”No onneton, tee valintasi! Tittidii, onks kotka kotona…!” Tiedättehän, se joka tuli Hugon lopussa, jos pääsi viimeiseen vaiheeseen. Pelimuseossa sai siis pelata lankapuhelimella Hugoa. Yritin lastani opastaa, mutta hän seisoi huuli pyöreänä luuri kädessä ja päätyi pelamaan kosketusnäytöllistä Hertta-peliä. Hmph. Minä olisin niin lapsena halunnut pelata Hugoa. Soittaa sinne ohjelmaan. Mutta eihän sinne päässyt läpi tai uskaltanut soittaa, kun maksoi niin paljon. Lohdutuspalkintona ystävän tietokoneella oli Hugo-peli, sentään. Kauankohan olisin pelaillut Hugoa, jos mahdollisuus olisi ollut?

Ja riemuni pelipuolella jatkui, kun löysin Speden Speleistä tutun nopeuslaitteen. Sain 65 pistettä ja oli pakko viestittää miehelle, että tällähän olisi peitonnut jo itse Speden! Jostain syystä lapseni eivät innostuneet pelipuolesta yhtä paljon kuin äiti, mutta siksi Vapriikki onkin niin kiva, että siellä on jokaiselle jotakin. Yritin myös esitellä kaupunginosamme historiaa lapselle Tampere-museon puolella, mutta ei se vielä oikein auennut.

Meillä meni Vapriikissa 3,5 tuntia, vaikkemme katsoneet varmaan puoliakaan ja lounastaukokin oli suhteellisen nopea. Esikoinen pyysi vielä jatkamaan kierrosta, mutta kuopus nappasi siinä vaiheessa museokaupasta irtokarkkipussin ja juoksi nauraen ulos kaupasta karkuun. Minä siis totesin, että olen ryntäillyt ihan tarpeeksi ja mennään välillä lepäämään kotiin. Lähetimme taas vielä isomummoille kortit, sillä niihin saa Vapriikista erikoisleimat! Kyllä tyttö kovasti kiitteli museopäivää ja minä häntä ideasta. Tuli ihan hurjan hyvä mieli väsähtäneelle äidille, kun lapseni nauttivat niin täysillä kaikesta kivasta puuhasta. Suosittelen lämpimästi ihan pientenkin kanssa menemään. Uskomattoman paljon he saavat siitä irti ja lapset eivät maksaneet mitään, myöskin heidän lounaansa oli ilmainen, eli ei voinut valittaa tästäkään puolesta.

Kiitos Tampere ja Vapriikki, väsyneenä alkanut päivä muuttui hulvattomaksi hihityspäiväksi (ja päässä soi taukoamatta Hugo, metsänpeikko aina valmis on seikkailuun, kanssa sun ja mun….!).

Kenellä Vapriikki kuuluu hiihtolomaohjelmaan? Tai on tuttu juttu? Hei aurinkoista maaliskuuta, huomenna paukastaan seuraava arvontakin eetteriin!