Asukuvaaminen on ollut viime aikoina aika takkuista. En oikeasti ehdi juuri hiuksiani harjata, joten usein tuntuu, etten ole ”kuvauskunnossa”. Silmissä painaa väsymys ja päällä saattaa olla vähän mitä sattuu. Sitten tulee vielä kuvaushetkellä joka suunnasta pikku viima, joka asettaa lisähaasteet kuville. Puhumattakaan sitten siitä, millä saa pikkuihmiset viihtymään sen kaksi minuuttia kun kuvia otetaan (juu, niitä ei todellakaan hierota kauaa tässä elämäntilanteessa). Toisaalta, kun ei ota asiaa niin vakavasti, näistäkin kuvista tuli tuulesta huolimatta ihan hauskoja.

Asu oli sekin aika tuulesta temmattu (heh), sillä lähdimme pari viikkoa takaperin ajelemaan Helsinkiin jo aamukasilta. En tapani mukaan jaksanut illalla miettiä seuraavaa päivää vielä yhtään, vaan aamurytäkässä nappasin päälleni jotain. Päädyin nappaamaan sieltä farkkumekon, jota olen viimeksi tainnut käyttää esikoista odottaessa (!). Se on myös nähty blogissa vuonna 2012 viimeksi, onpas odottanut pitkään uutta inspiraatiota. Kengätkin ostin esikoista odottaessa ja tuo neuletakki on yksi käytetyimmistä vaatteistani, muistaakseni vuodelta 2014. Asu oli siis vanhoista elementeistä lennossa koottu.

Joku tässä mekon mallissa on tökkinyt minua, mutta nyt inspiroiduin vanhasta farkkumekosta niin, että taisin käyttää sitä koko seuraavan viikonkin. Asussa on jotain lapsekasta (korvakoruinakin legopalikat), joten se sopi hyvin päivään, sillä ajelimme A-lehtien tiloihin, missä kuvattiin TUIn ja Apu-lehden video ”lasten suusta”. Tytär puheliaana pikkunaisena oli päässyt kuvauksiin ja jännitti, kuinka hän toimii kuvaustilanteessa.

Olisihan tuo tilanne ollut jännä aikuisellekin, laitetaan yksin istumaan pöydän ääreen, tuijotetaan kameran takaa ja aletaan paukuttaa kysymyksiä. Emme tienneet kysymyksiä etukäteen ja kun 3-vuotiaalta alettiin kysellä ”mikä on matkaopas, turisti tai mitä tarkoittaa TUI”, ajattelin että voi äly, eihän tuollaisiin osaa lapsi vastata! Sen sijaan, että hän olisi yhteenkään kysymykseen sanonut en tiedä, lapsi selitti sujuvasti mitä mieleen tuli. Minua itketti ja nauratti kameran toisella puolen, kun hän tauotta höpötteli, eikä näyttänyt kauheasti jännittävän.  Sitten yks kaks hän sanoi ”nyt en kerro enää mitään” ja lähti. Se oli sitten siinä. Olin ihan hurjan ylpeä ja meille jäi hauska muisto. Onko joku jo törmännyt näihin lasten suusta videoihin?

mekko ja neule VILA/ kengät MARCO TOZZI/ toppi MINIMUM/ rannekoru DESIGNERS MARKET/ kello TOMMY HILFIGER

Meillä oli muutenkin oikein maalaiset isolla kirkolla päivä, kun jatkoimme kuvauksista syömään Itäkeskukseen. Vaikka olen kotoisin Helsingistä, en ole ikinä käynyt Itäkeskuksen ostoskeskuksessa. Tuli oikeasti maalainen olo, kun etsin info-taulusta ruokapaikkoja ja lapsi halusi välttämättä juna-ajelulle. Siis juna-ajelu ostoskeskuksen sisällä? Ei meillä Tampereella vaan tällaista tapahdu, ei edes Sukarin Ideaparkissa. Hämmentävää!

Mitä sinä tykkäät farkkumekkoasusta? Hyvää laskiaissunnuntaita!