Kuinka moni hiihtolomailee nyt? Saatiin eteläänkin talvi takaisin keskiviikon myräkän myötä, aikamoinen keli olikin, mutta nyt on taas lunta. Ihanaa!

Koska koulujen loma-ajat eivät vielä vaikuta meihin, halusimme lomailla sellaiseen ajankohtaan, jolloin olisi mahdollisimman hiljaista. Tammikuun lopussa tämä onnistui hyvin, olimme yksin pulkkamäessä ja ainoat ihmiset keskellä päivää savusaunassa ja paljussa. Hiljaisesta kaudesta huolimatta esimerkiksi kylpylä oli iltaisin aika tupaten täynnä, ravintoloissa oli sen sijaan vaikka millä mitalla tilaa.

Mutta niin. Se loman toinen puoli. Se, mitä on hirveä ikävä aina loman jälkeen. Vaikka mennä touhusimme ja teimme paljon, ehdimme myös nauttia ihanan paljon yhdessäolosta. Kiireettömistä hetkistä, sylissä pitämisestä ja molemmille lapsille riitti oma syli. Ajattelimme menevämme jokin aamu aamiaiselle hotelliin, mutta totesimme, että olikin paljon kivempaa tassutella yöpuvuissa perheen kesken ja paistella croissantteja omassa asunnossa. Paritalomme sijainti oli huippu, katselimme aamuteetä juodessa ensimmäisiä hiihtäjiä ikkunasta ja S-market oli nurkan takana. Jos kaipasi aamupalalle jotain ekstraa, kaupassa kävi viidessä minuutissa. Emme sitten koko viikon aikana käyneet siellä hotelliaamiaisella.

Nautin suunnattomasti ulkoilusta ja yhdessäolosta sekä siitä kiireettömyydestä, joka lomalla on läsnä. Vaikka tekee koko ajan jotain, ei silti pyöri ne laskut, pyykit ja muut arjen velvollisuudet mielessä.

Teille, jotka olette suuntaamassa Katinkultaan ja haluatte nauttia kylpylästäkin, suosittelen lämpimästi puolenpäivän kieppeillä uimista. Kuuden aikaan suihkut ja saunat olivat tupaten täynnä, mutta päivällä oli tilaa. Eräänä päivänä kävimme aamulla pulkkailemassa ja suuntasimme sitten uimaan. Hipsimme ulkona olevaan paljuun (tämä oli varmaan minulle karseinta, kipittää pakkasessa paljain jaloin!) ja savusaunaan. Olimme puolilta päivin ainoat tuolla pihasaunassa ja paljussa. Lunta satoi hiljalleen päähän ja tytöt nauroivat. Se tuntui ihan mahtavalta luksukselta!

Sen lisäksi, että suoraan ulko-ovelta pääsi ladulle ja ruokakauppaan, myös leikkipuisto oli ikkunan alla. Esikoisen mielestä oli mahtavaa nähdä makuuhuoneen ikkunasta leikkipuisto, vaikkemme talvikelillä siellä käyneetkään kuin kerran.

Vuokatin ravintolatarjonta oli puolestaan vähän niin ja näin. Katinkullasta löytyy kolme ravintolaa, joista yksi on erittäin hyvä Classic pizzeria, yksi sporttibaari, jossa sai hamppareita ja muuta perusmättöä ja yksi perinteisempi ravintola. Kaikissa kävimme kerran, pizza olivat huippuja, muuten en ravntoloiden tarjonnasta tai mausta vakuuttunut. Teimmekin siis itse ruokaa asunnolla.

Alin annos on ravintolan nieriää, en pahemmin jaksanut kuvata ravintola-annoksiamme.

Läheltä urheiluopistoa löytyy Amarillo, jossa on mm. lounasta tarjolla. Siellä kävimme lähtöpäivänä ja palvelu oli äärimmäisen ystävällistä. Lisäksi palatessamme issikkavaellukselta söimme Sotkamon keskustassa kahvila Makeassa, joka muuten muistutti hirveästi minua nuorine yrittäjineen jyväskyläläisestä kahvila Miriam’sista, molemmat käyttävät jopa Papun kahveja. Ihmettelin ääneen, miksi heillä on kahvit Jyväskylästä, jolloin selvisi, että Papun takana hääräävä Ristopekka on kotoisin Kainuusta. Hauska sattuma, että osuimme juuri tähän kahvilaan. Salaatti sekä smoothie oli hyvää ja leivonnaiset näyttivät herkuilta!

Eniten kaipaan arjen härdellissä sitä rauhaa, joka lomalla on. Kun ehti vaikka lukea aina esikoiselle päiväunisadun kaikessa rauhassa. Ei ihme, että lapsikin kyselee koko ajan voimmeko mennä ensi kesänä Kreikkaan ja talvella Vuokattiin, kyllä sen tunnelman aistii kaikki. Lomalla ehtii huokaista ja vain nauttia siitä, mitä ympärillä on, kuten luonnosta ja perheestä.

Hyvää hiihtolomaa kaikille! Onko joku parhaillaan Vuokatissa? Ja oikein hyvää viikonloppua!