Minä olen kirjoittanut hänestä todella monta kertaa aiemminkin. Kehunut ja kiittänyt lähinnä. Pelännyt meneekö teksti ihan lällyilyksi, onko sitä enää kivaa lukea. Näin hänet ensi kertaa 18,5 vuotta sitten. Pyörin ihan muissa kuvioissa, enkä tiennyt tyypistä kuin nimen ja naaman. 16,5 vuotta sitten hän istui pakon edessä viereeni ja tutustuin tyyppiin vähän tarkemmin. Vaikutti kivalta, mutta edelleen pyörin ihan muissa kuvioissa. Kunnes vähän yllättäen lähes 16 vuotta sitten meistä tuli pari. Olimme seurustelleet muutaman kuukauden, kun hän muutti Tampereelle. Minä emmin hetken ja lähdin myöhemmin perään, vailla työpaikkaa, vailla kavereita, vailla opiskelupaikkaa. Tuntui, että tästä voisi syntyä jotain.

No, siitä syntyi kaksi tytärtä ja sitä ennen avioliitto. Minun ei todellakaan pitänyt mistään miehestä taas kirjoittaa, mutta editoidessani näitä kuvia iski niin syvä kiitollisuus, että aloin rustata jälleen kerran hänestä. Tällä viikolla oli 11,5 vuotishääpäivämme (juu, olin ainoa joka taas tällaisia mietti), tällä viikolla on 15-vuotiskihlapäivämme. Hän oli juuri säätänyt lounastaukonsa niin, että katsoi tyttöjä blogitilaisuuden ajan, heittänyt minut sinne ja mahdollisti jälleen kerran harrastukseni. Edellisenä iltana hän kannusti minua juostessamme vierekkäisillä juoksumatoilla ja innosti minutkin parempaan suoritukseen.

Nämä kuvat otettiin sunnuntaina, kun olimme matkalla Koiramäkeen. Poskien terve puna johtuu siitä, että muu perhe nappasi minut suoraan attack+combat-yhdistelmästä matkaan ja jälkihikeä pukkasi. Olin kauhean inspiroitunut kevätasusta ja taivas oli harmaista harmain ja vettä tihuutti taivaalta. Varovasti kysyin asukuvia ja hän jaksoi taas kerran säätää asetuksia ja napata kuvat, ihme supermies olikin, kun taikoi sen harmauden ja sateenkin näistä pois. Olen äärimmäisen kiitollinen, että hän jaksaa tsempata, mitä älytöntä sitten saankaan päähäni. Voi kun muistaisin itsekin olla edes puoliksi yhtä kannustava.

Näihin kuviin siis saatiin kuin saatiinkin kevätfiilistä, minä rakastan tätä vaalean silkkisen bomberin keväthenkisyyttä puhumattakaan Uhanan kesäkorviksista. Tuleeko jollekin takista liikaa mieleen mummolan tapetti tai pöytäliina? Kukkakuoseissa on vähän se viba monesti.

Ja hei, jotta tästä ei nyt tulisi niin järkyttävän lälly hattarapostaus, niin voin kertoa, että kun saman katon alla asuu kaksi kovapäistä tahtosielua, joiden molempien on vaikeaa myöntää olleensa väärässä, niin kyllä täällä rytiseekin. Mutta jotenkin tuntui, että olen niin paljosta kiitollinen miehelleni, että halusin sen sanoa ääneen. Taitaa olla jotain perinteistä kevättä rinnassa. ;)

paita MINIMUM/ bomber LINDEX/ farkut CUBUS/ kengät MUSTANG/ korvikset UHANA DESIGN

Muistetaan kannustaa ja kiittää toisiamme, niin ystäviä, sukulaisia kuin sitä puolisoakin. Sillä kyllä jaksaa taas sen harmaammankin kevätpäivän läpi!

Mistä sinä olet kiitollinen tänään? Innostaako kevätbomber?