Kun olin lapsi, me teimme perheen kanssa aina reissun pohjoisempaan kevättalvella. Vikaa kertaa taisin olla mukana ollessani 17-vuotias . Nuo lomaviikot pienempänä hiihdin, isompana asuin lumilauta kainalossa rinteessä. Emme matkustaneet hiihtolomalla vaan aina hiljaisemmalla kaudella välttääksemme ruuhkia.
Sitten tuli opiskelut, Thaimaan vuodet, työt. Työskentelin koko opiskeluaikani, eikä talvisin ollut lomia. Tuli raskaus, remontti ja muutot. MIehellä ei ollut lomia. Esikoisen ollessa vuoden piipahdimme Lontoossa, mutta lähinnä elämämme oli sitä remppaa.
Nyt tajusin meidän olevan ensimmäistä kertaa aikoihin tilanteessa, että miehellä on isyyslomia, minulla ei ole mitään pakkolepoja ja remppaakaan ei ole. Ehdotin syksyllä, että lähdettäisiinkö esimerkiksi Vuokattiin lomalle ja mies innostui välittömästi.
Me olemme suhteellisen aktiivinen perhe ja mietiskelin, miksemme ole ennen tulleet tällaiselle lomalle. No, vastasinkin itselleni jo, elämäntilanne ei ole oikein sitä sallinut. Kuusi päivää Vuokatissa oli oikea unelmien täyttymys. Oli lautailua, hiihtoa, bodyattackia ja bodystepiä, uimista, lenkkeilyä, pulkkailua, issikkavaellusta, huskysafaria ja ylipäätään mahtavista ulkoilukeleistä nauttimista. Oli luonto lähellä, hiljaisuus ja täydellisiä auringonpaisteita. Piponi oli löysemmällä kuin aikoihin ja tajusin, miten mielettömästi nautinkaan siitä, että saan jatkuvasti liikkua ja ulkoilla. Kotimurheet jäivät ja perhe oli yhdessä.
Valitsimme loma-ajankohdaksi mahdollisimman hiljaisen kauden, kun joululomat ovat ohi ja hiihtolomia ei vielä pyöri. Näin päädyimme lomailemaan tammikuun lopulla. Mietimme, että huonolla tuurilla pakkasta on -25 astetta koko viikon ja olemme sitten vain uimassa, jumpissa ja Angry birds-sisäpuistossa. Toisin kävi, alkulomasta mittari pyöri nollassa kiristyen parin päivän jälkeen -7 asteeseen, joka oli auringonpaisteessa ihan täydellinen keli. Etelän talven ovat nykyään niin onnettomia, että oli ihanaa nauttia viikko ”ihan oikeasta” talvesta, kun lunta riitti ja hanget kimmelsivät. Fiilis on kyllä keleistäkin kiinni ja ne menivät tällä kertaa enemmän kuin nappiin.
Vähän säätämistähän se on, kun on kaksi pientä lasta ja kaksi aikuista. Lasten nukkuessa päiväunia minä bloggailin tai luin ja mies kävi kuntouimassa. Minä kävin lasten kanssa Sotkamossa shoppailemassa sillä aikaa kun mies hiihti. Mies lautaili kun minä olin pulkkamäessä lasten kanssa. Minä hyppäsin autosta 5 kilometriä ennen majoitustamme ja lenkkeilin miehen jatkaessa lasten kanssa. Mies meni uimaan tyttöjen kanssa kun minä hypin bodyattackissa (attack + pump eli 1,5h jumppaa kustantaa muuten 8e/osakkailta 6e). Ja niin edelleen. Lähtöaamuna testasimme lastenhoidon, joka löytyy kylpylähotellin aulasta ja kävimme miehen kanssa kaksin juoksemassa. Lastenhoito oli niin kiva pallomerta myöten, että itkevän ”en halua lähteä”-lapsen jouduimme sieltä hakemaan! Paljon saimme yhdessäkin tehtyä ja esimerkiksi uinti ja huskysafari olivat sellaisia, missä pystyimme olemaan kaikki yhtä aikaa. Kylpylä oli auki klo 20 asti, joten monesti poistuimme vasta nukkumaanmenoaikaan uimapuuhista. Saimme hyödynnettyä myös iltamäen hinnan lautailussa, sillä tammikuun ajan klo 17-19 lippu maksoi vain 10 euroa. Arvatkaa minä päivänä mies oli mäessä? Kyllä, 31.1. Tuli hyödynnettyä!
Täytyy sanoa, että meille iski melkeinpä runsaudenpula. Aika ei meinannut kaikkeen riittää. Kylpylä oli meillä käytössä koko viikon ja sinne pääsi tosiaan kuntouimaankin, joten mies oli siellä päivittäin, lähes joka päivä me muutkin, esikoinen vaati aina uimaan ja uintitaidotkin kehittyivät silmissä viikon aikana. Mikä kiljunta lähti kun hän laski yksin vesiliukumäkeä! Hiihtoladut lähtivät puolestaan takapihalta, joten oli helppo hypätä siitä suoraan sivakoimaan. Pulkkamäkiä saimme vähän hakea, mutta Vuokatin urheiluopiston luota löysimmekin sitten hurjan mäen, sehän oli kuin laskettelurinne. Joka päivä olisi ollut tarjolla jotain jumppaakin, minä kävin niissäkin pari kertaa, sillä edellinen viikko meni lenssussa ja oli kova jumppaamisen tarve.
Majoitukseksi valitsimme loma-asunnon, joka oli kyllä monessa mielessä oikea lapsiperheen unelma. Kaksikerroksisessa paritaloasunnossa pystyi helposti pienempi nukkumaan kärryissä päikkäreitä, oli astianpesukoneet ja pyykinpesukoneet, jopa pyykkipulverit, eli sain pestyä pyykkiäkin viikon aikana. Kolme makkaria ja kuusi sänkyä takasivat sen, että huonouninen äitikin löysi nukkumapaikan, emmekä olleet ahtautuneet yhteen hotellihuoneeseen viikoksi. Sängyt ja tyynyt olivat hyviä ja olin hurjan onnellinen pimeydestä ja hiljaisuudesta. Nukuin älyttömän hyvin! No, osansa tietysti teki sen, kun on päivän ulkoillut, jumpannut ja uinut, kaikki olivat iltaisin aika töttöröö. Asunnolta oli Katinkullan vastaanottoon ja kylpylä/jumppahommiin matkaa noin kilometrin verran.
Pikku kakkonen näkyi suoraan ruokapöydästä ja annoimme välillä telkkarin olla päällä syödessä, lomalla saa lipsua. ;) Takka oli mahtava ja lämmitimme sen päivittäin. Miinukseksi tuli takan kuumuus, se oli polttava ulospäin, eli lämmitimme sen yleensä vasta kun lapset nukkuivat. Myös kaappitilaa vaatteille oli ihmeellisen vähän, neljän ihmisen toppavaatteet olivat vähän hujan hajan sitten. Keittiö oli täysin varusteltu ja tyttären mielestä oli kotoisaa, kun murokuppi oli identtinen kotona olevan kanssa. Oli kaikki viinipullonavaajasta raastinrautaan ja salaattiottimiin, kierrätyksen kanssa olimme vähän ihmeissämme. Ohjeissa käskettiin kierrättämään, mutta pihalla oli tasan normiroskis, joten kannoimme biojätteemme kilometrin päähän Katinkullan kylpylän lähelle, jossa oli biojäte.
Jos mietit hiihtolomareissua, niin meillä ei jäänyt paikasta ja sen rauhasta muuta huonoa sanottavaa, kuin että kylpylä kaipaisi pientä remppaa. Ajomatkakin oli ihan kohtuullinen ja 500 kilometriä Tampereelta kahden pienen kanssa pääsimme taittamaan kahdella stopilla. Takaisintulosta en sanokaan sitten mitään, mutta kerrottakoon, että kuopuksen korvatulehdus uusi ja 130 km huutaen on aika pitkä matka… ;) Aktiviteetteja piisaa kyllä vaikka millä mitalla Vuokatissa, mielestäni ei tarvitse pohjoiseen asti painaa jos niitä kaipaa.
Postauksen Vuokatin issikkavaelluksesta löydät täältä ja huskysafarista puolestaan täältä.
Onko kokemuksia Vuokatista ja Katinkullasta? Mitä mieltä? Mukavaa talvista viikonloppua!
*loma saatu alennettuun hintaan blogin kautta, kylpylärannekkeet saatu